Luang Prabang

Huay Xaista otimme kaksi päivää kestävän slow boatin Luang Prabangiin. Molempina päivinä seilasimme noin seitsemän tuntia Mekong jokea pitkin ja yöksi pysähdyimme yöpymään Pakbengiin. Joitakin matka saattaa hirvittää, mutta minä pidän hitaasta matkustamisesta. Oli rentouttavaa vain istua, jutella, syödä ja lukea ja kuvitella, millaistahan elämä olisi, jos asuisi jossakin yhdessä pikkukylässä joen varella.

Slow boat ja Mekong

Ensimmäisenä päivänä veneessä oli tiivis tunnelma. Toisena päivänä oli ison veneen lisäksi yksi pienempi vene.

Kun saavuimme illan hämärtyessä Luang Prabangiin, ryhmämme oli kasvanut kahdella henkilöllä. Adam on englannista ja Jourdan kanadasta ja heidän kanssaan olemmekin kulkeet Luang Prabangissa. Ison ryhmän kanssa matkaaminen on paljon hitaampaa, mutta mukavaa vaihtelua.

Täällä ravintolat sulkevat ovensa jo yhdeltätoista ja ainut auki oleva paikka sen jälkeen on keilahalli. Sinne mekin suuntasimme ensimmäisenä iltana ja hauskaa oli.

Hostellimme täällä on todella hyvä. Dormit ja kylppärit on todella siistejä ja ilmainen aamupala on ihan loistava. Ostimmekin minibussikyydityksen hostellilta vesiputouksille ja voi miten kaunista siellä olikaan.

Kiipesimme vesiputouksen päälle ja yhdessä vaiheessa poistuimme hetkeksi merkityltä reitiltä. Heti tietenkin hipaisin kädelläni johonkin kasviin ja sitä alkoi polttelemaan. Vähän ajan päästä siihen nousi pieniä valkoisia pisteitä ja polttelu oli hetken sietämätöntä. Kylmä vesi kuitenkin auttoi ja parin päivän päästä olin jo unohtanut koko raapaisun, Mikähän lie sekin oli.

Luang Prabang ei ole mikään iso kaupunki, mutta silti täällä on paljon kivaa tekemistä. Olemme viettäneet päivän uima-altaalla, heränneet ennen kukonlaulua temppelille katsomaan munkkien joka aamuista ruuan ja almujen keräystä, kiivenneet kukkulalle katsomaan auringonlaskua ja syönneet hyvää ruokaa.

Munkit siistissä jonossa

Jordan oli kuullut salaisesta pizzeriasta, joka oli auki vain tiistaisin ja perjantaisin. Onnettoman karttamme kanssa yritimme selittää ohjeita tuktuk kuskille, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Puolen tunnin hortoilemisen jälkeen olimme jossakin pienillä pimeillä kujilla ja olimme jo vähällä luovuttaa, kunnes löysimme sen. Paikka vaikutti kangastukselta keskellä Laosin nuhjuisia kujia ja voi mikä paratiisi se olikaan. Kuukauden nuudeli-riisi-muna annosten jälkeen kunnon italialainen pizza ja punaviini oli oikein tervetullutta.

Sain muuten Tediltä videon ziplainailusta ja lisäsin sen edelliseen postaukseen. Käykääpäs katsomassa, jos kiinnostaa!