perjantai 23. joulukuuta 2016

Oma koti kullan kallis feat Annika

Minulla iski niin kova tarinoimisen halu, että varastin Maijalta konehen. Eli sen on tällä kertaa Annika täällä hei.

Meijän reissu on alkanut todella jouhevasti ja sujuvasti. Ensimmäiset kolme ja puoli viikkoa on mennyt aivan hurjan nopeaa! Ai kamala, jos olisimme olleet vain parin viikon lomareissulla.. Ei onneksi. Sydneyn päänähtävyydet on korkattu, mm. Sydneyn oopperatalo, The Rocks,  Harbour bridge, Sea life. Paljon on vielä nähtävää ja koettavaa. Olemmehan vasta alkutaipaleella.

Sydneyn oopperatalo, Harbour Brigde

The Teemu


Sea life oli käymisen arvoinen akvaariotalo. Siellä oli monenmoista outoa kummajaista ja joukkoon mahtui muutama söpökin yksilö sekä animaatio filmitähtiä. Nemoa etsimässä -elokuvan hahmoja oli enemmän ja vähemmän. Makeimmat merenelävät olivat varmaan erilaiset haikalat, jotka uiskentelivat päämme ylitse. Kuljimme vedenalaisessa putkessa, josta oli erinomaiset näkymät akvaarioon. Toivottavasti emme törmää näihin upeisiin olentoihin luonnonvesissä...

Maroubra Beach, joka on lähimpänä meidän nykyistä asutusta, on kuulemma tunnettu siitä, että siellä törmää useimmiten haihin. Great. Ja kun sen rannan aalloissa on niin mahtava leikkiä vaahtopäiden kanssa.

Sea Life ja Nemo ja sen kamu

Kotikatu
Niin ja siis meidän koti. Meillä on koti seuraavalle kolmelle kuuakudelle! Maija oli nohevana asuntoasioissa ja hommasi meile hyvän diilin Kingsfordin kaupunginosasta, noin 7kilsan päästä keskustasta. Aluksi meistä kukaan ei oikein syttynyt alueen ympäristölle. Se kun näytti niin nuhjuiselta totiúttuun keskustaseutuun. Nyt kun olemme asettuneet taloksi, niin paikka on oikeinkin mukava ja täällä on hiukan edukkaampaa kuin ihan keskustassa. Miehetkin kävivät parturissa ja maksoivat käynnistään 12dollaria kipale eli noin 8,3e. Mistä Suomessa saa miesten hiustenleikkuun reilulla kahdeksalla eurolla? Sitä minäkin.

Petterin huomatessa muurahaisia vaeltavan ympäri ulkoseiniä ensimmäisellä tutustumiskerralla pelkäsimme talon olevan muurahaisten kutukoti. Kun muutimme, asunto oli myrkytetty eikä täällä sen isompia kavereita ole näkynyt. Ainostaan yhtenä yönä heräsin, kun joka puolella tuntui vipeltävän jotakin ja vähän väliä napsein muurahaisia pois päältäni. Aamulla herätessämme huomasimme, että huoneemme roskis oli täynnä muurahaisia ja ne veivät räkäpapereitani ulko-ovea kohden. Kyllä, olin flunssassa useamman päivän ja olin räkinyt pääni tyhjäksi roskikseen. Ilmeisesti oli niin makeaa tavaraa, että muurahaisille kelpasi.

Naapurikin tuli toivottamaan oikein tervetulleeksi ja pyysi kysymään apua, missä sitä sitten ikinä saatammekaan tarvita! Ihana ystävällistä ja avointa.

Home. Vasemman puolimmainen minun ja Petterin huone. Maija ja Teemu oikealla.

Takapihalla rypäle- ja sitruunapuu

Petteri paistattelee päivää takapihalla.

Teemu värkkää ruokaa.

Budjettiaamiainen

Maijan salaa ottama kuva meistä aamupalalla.
Ihanat katot joka huoneessa

Maijan ja Teemun makkari muuttopäivänä







Ja voi mahoton! Nyt on pakko kehua vähän ihtiään. Aivan siis käsittämättömän hyviä lättyjä tuli tehtyä. Niin herkkuja, että ei ole todellistakaan. Tai sitten se johtui siitä, että täällä ei ole isompia herkkuja tullut syötyä tai sitten australialainen voi,, munat, maito ja sokeri on vähän maukkaampaa tavaraa. Don't know, mutta hyviä olivat ja kaikki meni!

Ystävä ja suuri Australia apumme, Elisa, kylässä. Tehtihin sen kunniaks lättyjä, namm :P

Töitä ei olla vielä saatu, mutta ei meillä ole vielä veronumerojakaan, jotka tarvitaan työpaikkaa varten. Hakemuksia olen lähettänyt seitsemän erilaisiin työtehtäviin ja ensi viikolla on tarkoitus aloittaa työnhaku ihan vain marssimalla potentiaalisiin työpaikkoihin paikan päälle ja katsoa riittääkö pärstäkerroin. ;) Töiden saanti onkin oikeastaan ollut, ainakin itsellä, se ainoa stressin aihe, mutta eiköhän sitä jotakin saa, jotta seikkailua voi jatkua vielä pitkään...

perjantai 9. joulukuuta 2016

Here we are! Finally...

Kello 6.45 matkamme Oulusta kohti Sydneytä alkoi. Ja sitähän kesti... Ensin oli siis tunnin lento Helsinkiin, sitten säpäkkä kahden tunnin vaihto ja Helsingistä Dohaan. Sitä herkkua kesti 6 tuntia. Dohassa 3,5 tunnin vaihto ja sitten 14 tunnin lento Sydneyhin. Saimme jokainen nukuttua ehkä pari tuntia, joten olimme mukavan pöllyisenä maahantulotarkastuksissa. Se oli kuitenkin helppo osuus: vastaus pariin nopsaan kysymykseen, kenkien mutaisuuden tarkistus ja homma oli sillä selvä!

Dohasta Sydneyhin
Ensimmäisen viikon asuimme perus hostellissa King's Crossin alueella. Alueella on suht halpa asua, joten se vetää puoleensa monenlaista kulkijaa. Olemme pitäneet enemmät ja vähemmän tarkkaa kirjaa päivittäisistä menoista, jotta budjetti pysyy hallinnassa. Hostelleissa on onneksi hyvät keittiöt, niin vaidaan laittaa itse ruokaa joka päivä. Metrolla on halpa liikkua, mutta paljon on tullut liikuttua myös jalkaisin. Alla on kuvia ensimmäisen päivän kävelyretkeltä:


Onneksi hanavettä voi juoda, säästöä säätöä...





Ensimmäisen viikon aikana saimme hankittua paikalliset liittymät ja pankkitilit. Pankkikortitkin saapuivat tänään. Meille valtavan suurena apuna arkiasioiden hoidossa on ollut suomalainen Elisa, jolle Annika sattui myymään viime kesänä Sokoksella meikkivoidetta. Suurkiitos Elisa :)

Sydney on valtavan kaunis kaupunki ja lähellä on myös paljon rantoja, joista muutamaan on tullut jo tutustuttua. Ensimmäisenä tietysti vierailimme maailmankuululla Bondi Beachillä. Meidän makuumme liika väkeä ja hälinää. Shark(!) Beach oli hieman pienempi ja mukavan lähellä, mutta paras tähän asti on ollut hieman kauempana sijaitseva Manly Beach: mukavan pitkä ja leveä, ihanasti kunnon aaltoja, surffilaudan vuokrausta, snorklausmahdollisuus, kävelyreittejä.... 50 aurinkorasvaa on läträtty ja pahemmilta palovammoilta on vältytty, vaikka ihon sävy on lähellä maidon valkeaa.

Ikuisuusprojekti rusketus työn alla
Simpukoita Shelly Beachillä
Joulu ja uusivuosi lähestyvät ja meidän lisäksi muutama muukin haluaa olla meidän epäonneksi Sydneyssä. Hostellit ovat aivan törkeän kalliita, minkä vuoksi meille tuli pieni hätä löytää vuokra-asunto (tai työttömät backpackerit eivät voi vuokrata koko kämppää vaan pelkästään huoneen). Ei ollut todennäköistä että löytäisimme siedettävää asumusta samasta talosta meille neljälle, mutta tuuri oli kerrankin puolellamme. 

Kävimme katsomassa kallista homeloukkoa tässä lähellä, jonka eräs nuorimies nappasi nenämme edestä. Huonetta vuokrasi kuitenkin mukava heppu nimeltä Anthony, joka hommasi meille kaksi huonetta talosta, joka ei ole vielä edes markkinoilla. Hieman kauempana keskustasta ja budjettimme ylärajoilla, mutta talo on vasta remontoitu ja huonekalut ym tulevat olemaan upouusia. Saamme muuttaa ensi viikon torstaina. Eikä siinä vielä kaikki: Anthony hommasi pojat töihin. Kaksi päivää he saavat kasata Ikean huonekaluja ja kantaa ne meidän kämppään, niin saamme maksettua ensimmäisen viikon vuokran!



Maailman toisella puolen kaikki on siis hyvin. Nyt enää tarvitaan ne työpaikat...