Luang Prabang

Huay Xaista otimme kaksi päivää kestävän slow boatin Luang Prabangiin. Molempina päivinä seilasimme noin seitsemän tuntia Mekong jokea pitkin ja yöksi pysähdyimme yöpymään Pakbengiin. Joitakin matka saattaa hirvittää, mutta minä pidän hitaasta matkustamisesta. Oli rentouttavaa vain istua, jutella, syödä ja lukea ja kuvitella, millaistahan elämä olisi, jos asuisi jossakin yhdessä pikkukylässä joen varella.

Slow boat ja Mekong

Ensimmäisenä päivänä veneessä oli tiivis tunnelma. Toisena päivänä oli ison veneen lisäksi yksi pienempi vene.

Kun saavuimme illan hämärtyessä Luang Prabangiin, ryhmämme oli kasvanut kahdella henkilöllä. Adam on englannista ja Jourdan kanadasta ja heidän kanssaan olemmekin kulkeet Luang Prabangissa. Ison ryhmän kanssa matkaaminen on paljon hitaampaa, mutta mukavaa vaihtelua.

Täällä ravintolat sulkevat ovensa jo yhdeltätoista ja ainut auki oleva paikka sen jälkeen on keilahalli. Sinne mekin suuntasimme ensimmäisenä iltana ja hauskaa oli.

Hostellimme täällä on todella hyvä. Dormit ja kylppärit on todella siistejä ja ilmainen aamupala on ihan loistava. Ostimmekin minibussikyydityksen hostellilta vesiputouksille ja voi miten kaunista siellä olikaan.

Kiipesimme vesiputouksen päälle ja yhdessä vaiheessa poistuimme hetkeksi merkityltä reitiltä. Heti tietenkin hipaisin kädelläni johonkin kasviin ja sitä alkoi polttelemaan. Vähän ajan päästä siihen nousi pieniä valkoisia pisteitä ja polttelu oli hetken sietämätöntä. Kylmä vesi kuitenkin auttoi ja parin päivän päästä olin jo unohtanut koko raapaisun, Mikähän lie sekin oli.

Luang Prabang ei ole mikään iso kaupunki, mutta silti täällä on paljon kivaa tekemistä. Olemme viettäneet päivän uima-altaalla, heränneet ennen kukonlaulua temppelille katsomaan munkkien joka aamuista ruuan ja almujen keräystä, kiivenneet kukkulalle katsomaan auringonlaskua ja syönneet hyvää ruokaa.

Munkit siistissä jonossa

Jordan oli kuullut salaisesta pizzeriasta, joka oli auki vain tiistaisin ja perjantaisin. Onnettoman karttamme kanssa yritimme selittää ohjeita tuktuk kuskille, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Puolen tunnin hortoilemisen jälkeen olimme jossakin pienillä pimeillä kujilla ja olimme jo vähällä luovuttaa, kunnes löysimme sen. Paikka vaikutti kangastukselta keskellä Laosin nuhjuisia kujia ja voi mikä paratiisi se olikaan. Kuukauden nuudeli-riisi-muna annosten jälkeen kunnon italialainen pizza ja punaviini oli oikein tervetullutta.

Sain muuten Tediltä videon ziplainailusta ja lisäsin sen edelliseen postaukseen. Käykääpäs katsomassa, jos kiinnostaa!

Huay Xai ja Gibbon experience

Nyt pitää alkaa skarpata tässä bloggaamisessa. Olen ollut Laosissa jo viikon ja paljon on ehtinyt tapahtua, joten koitetaampa kiriä vähän.

Huay Xai on pieni kylä Pohjois-Laosissa Thaimaan rajalla. Pysähdyimme siellä minun tämänhetkisten matkakumppaneiden, Tedin ja Evan kanssa muutamaksi päiväksi, sillä Eva sai ylipuhuttua minut ja Tedin osallistumaan Gibbon Experienceen. 

Gibbon on kaakkoisaasialainen apinalaji, jolla on ollut tukalat oltava. Metsää on hakattu ja gibboneita on metsästetty. Gibbon experience on projekti, joka taistelee salametsästystä vastaan ja uudelleenrakentaa metsää. Rahat järjestö saa mm lypsämällä rahaa turisteilta myymällä kahden ja kolmen päivän trekkaus ja zipline seikkailuja viidakkoon.

Me osallistuimme kahden päivän ja yhden yön Gibbon Expressiin. Ensimmäinen päivä alkoi trekkailulla. Kaksi tuntia ylämäkeä oli melkoinen koettelemus viidakon kosteudessa, mutta kyllä siitä selvittiin.

Trekkailun jälkeen alkoi ziplainet. Zip line on kahteen puuhun kiinnitetty vaijeri, jota pitkin voi rullailla valjaiden avulla. Olen ollut ziplainailemassa (?) Konnan kanssa Munchenissä, jossa liikuttiin puusta puuhun. Gibbonissa kuitenkin kokemus oli aivan omalla tasollaan, sillä täällä rullailtiin vuorelta vuorelle. Pisimmät pätkät olivat 700 metriä. Aivan mielettömiä maisemia siis tuli nähtyä. Välillä piti nauraa ihan ääneen, että ei hyvänen aika mihin sitä onkaan taas päässyt.

Useamman tunnin ziplainailujen jälkeen saavuimme meidän majapaikkaan, puumajaan. Ja millä muullakaan sinne mentäisiin kuin ziplinellä. Olin kuvitellut mielessäni, jotain puuhun kyhättyä lautalattiaa, mutta meitä odottikin luksus hotelli. Kolmessa kerroksessa oli tummasta lakatusta puusta rakennettu maja kaikilla tarpeilla. Sieltä löytyi keittiö, kylpyhuone posliini kyykkyvessalla, aito sadeveisuihku, hanoista tuli vettä kunnon paineella, ja sitä pystyi juomaan, paksut ja pehmät patjat, tyynyt ja peitot ja oleskelutilat mielettömällä näköalalla. Ylivoimaisesti paras majoitus reissulla tähän saakka.

Meidän luksuspuumaja

Makeet näkymät kylpyhuoneesta

Eva ja näköala majasta

Kaikki ruoka oli kokattu meille valmiiksi

Meidän jengi

Viidakon äänet tuudittivat minut sikeään uneen ja aamulla oli hyvä herätä pirteänä mielettömiin maisemiin. Meille kokatun aamupalan jälkeen jouduimme haikein mielin jättämään majamme ja aloittaa matkan kohti Huay Xaita. Päivä sisälsi uusia mielettömiä ziplinejä, trekkausta bambumetsissä ja virkistävän uinnin joella.

Aluksi retken hinta hirvitti (145 e) ja sen takia moni jättääkin kokemuksen väliin. Minun mielestäni reissu oli kuitenkin joka pennin arvoinen. Olisin helposti voinut viettää viidakossa vielä toisenkin yön.

Ihana kamala Pai

Chiang Maista kolmen tunnin bussimatkan päässä on ihana pikku vuoristokylä Pai. Meillä oli todella hyvä porukka koossa Chiang Maissa, joista ainakin viisitoista tyyppiä lopulta majoittui samaan hostelliin myös Paissa. 

Paissa ei voi tehdä muuta kuin syödä ja vuokrata skootterin, ja ensimmäisenä päivänä meitä lähtikin kuuden hengen porukka rälläämään Pain ympäristöön. Kuudesta kolme oli ajannut skootterilla aikaisemmin, joten huonostihan siinä kävi. Yksi hollantilaistyttö ajoi mutkaan liian lujaa, jarrutti irtohiekalla ja kaatui. Minä ajoin hänen perässä, mutta onneksi oli etäisyttää sen verran että sain pysäytettyä. Hiekalla piti kuitenkin jarruttaa ihan tosissan, onneksi en kaatunut enkä ajanut tytön yli. Tytöllä oli päällä toppi, minisortsit, varvassandaalit ja avokypärä. Todella rumaa jälkeähän siitä seurasi. Mitään ei kuitenkaan murtunut, mutta kaikki haavat ja siteet hidastavat liikkumista aikalailla.

Kaamean päivän päätteeksi päätimme hakea ihanan näköisiä hampurilaisia eräästä ruokakojusta ja ihan mielettömän hyviähän ne olivat. Tämä on ollut kuitenkin reissun tähän astisita ideoista ehdottomasti huonoin. Neljä kuudesta nimittäin sai ruokamyrkytyksen. Minulle se iski pahiten, mutta minä kuitenkin pystyin vain makaamaan hostellilla. Yksi nimittäin alkoi oksentamaan päivän mittaisella melontaretkellä, toinen oli bussissa matkalla Chiang Maihin ja kolmas oli kaatunut skootterilla eikä pystynyt häävisti kävelemään.

Se jolla ei ole ollut ruokamyrkytystä ei tiedä huonosta olosta mitään. En lähde tarkemmin kuvailemaan mitä tuli ja mistä, mutta voimat se vei totaalisesti neljäksi päiväksi. Viikon elin fruit shakeillä ja kuivilla kekseillä. Jopa pelkkä valkoinen riisi oli liian kova haaste mahalleni. Nyt maha kuitenkin onneksi tuntuu suht normaalilta, onhan myrkytyksestä jo viikko.

Täällä tuli vietettyä melkein koko aikani Paissa, hostellini Purple Monkey

Kuinka monta pentua löydät kuvasta?

Neljän päivän koomailun jälkeen pystyin jälleen liikkumaan ja vuokrattiinki Tedin kans skootterit. Ajeltiin vuoristoteitä luolille ja oli kyllä mielettömiä maisemia!

Opas ja lyhdynkantaja, puhui englantia ehkä viisi sanaa.

Luolissa oli hirveitä hämähäkkejä. Oppaamme huomasi kun kauhisteltiin tätä yksilöä Tedin kanssa ja tökkäsi sitä. Tämä pirulainen hyppäsi kaameen loikan johonkin pimeyteen ja me poistuimme kiljuen paikalta.

Mukavahan tuossa oli ajella.

Seuraavana päivänä olo oli taas kurja ja hostellilta ei ollut asiaa mihinkään. Sainpahan yhden terveen päivän Paissa.

Lisää Chiang Maita

Chiang Main hostellissa tutustuin kanadalaiseen Tediin ja hollantilaiseen Evaan. Heidän kanssa vietinkin useamman päivän kaupunkia kierrellen. Käytiin kukkulan päällä sijaitsevalla temppelillä, yömarkkinoilla ja vietimme omaa Krathong juhlaamme vapauttamalla lyhtyjä taivaalle.

Huivi vähä huonosti, mutta sehän ei haittaa.

Ted ja Eva

Lyhtyjen kanssa hostellin kattoterassilla

Bangkokista tutun Lluisin kanssa lähdimme yhtenä päivänä rälläilemään skootterilla. Mitään suunnitelmaa tai suuntaa ei ollut, kunhan ajelimme vain sinne missä näytti kivalta. Erään tienvaressa oli kyltti vesiputouksille ja ajelimme sinne. Mieltön päivä, vaikkei mitään suunnitelmia ollutkaan. Tai ehkä päivä oli mahtava juuri siksi.

Opin viimein ottamaan kuvia vesiputouksista. Makeita vai mitä?

Halusin tehdä Chiang Maissa jotain trekkailuja, mutta hinnat olivat melko korkeita ja olin hieman huolissani, miten pysyisin onnettomien nilkkojen ja polvien kanssa ryhmän perässä. Ongelma ratkesi kuitenkin Lluisin ja yhden blogipostauksen ansiosta. Löysimme nimittäin tekstin, jossa neuvottiin trekkausreitti mäellä sijaitsevalle temppelille. Ihanaa viidakkoa, kaameeta ylämäkeä koko matka ja vain muutama hassu turisti. Olisi varmaan ollut vähä eri fiilis vaeltaa turistiryhmän mukana.

Polun varrella törmäsimme mukavaan temppeliin, jossa munkit nikkaroivat ja leikkasivat heinikkoa raivuusahoilla.

Aluksis ajattelin, että suuntaan Chiang Maista suoraan Laosiin, mutta kaikki tutut tuntuivan kuitenkin suuntaavan pieneen hippikylään Paihin. Tänne minunkin tieni lopulta kävi ja hyvältä näyttää!

Chiang Mai

Täällä kaikki hyvin. Lava-auto haki minut ja kolme poikaa hostellin ovelta bussille. Auton lavalla istui jo kolme poikaa rinkkoineen ja säikähdin että tuonnekko sitä nyt pitää kivuta. Suunnittelin jo, että miten pääsem parhaiten kyytiin pitkän hameeni kanssa, kunnes kuski toikaisi "lady inside!". Pojat nostivat rinkkani lavalle ja kuski avasi minulle auton oven. Sain huokaista helpotuksesta ja naureskalla kahden muun tytön kanssa tilanteelle, sillä lopulta pienelle lavalle oli sullottu seitsemän poikaa ja kymmenen rinkkaa. 

Kymmenen tunnin bussimatka Chiang Maihin meni nopeasti. Ensimmäiset neljä tuntia katsoin elokuvia ja loput kuusi tuntia nukuin. Onneksi olen perinyt hyvät unenlahjat. 

Chiang Mai on paljon pienempi kaupunki kuin Bangkok. Täällä on helppo liikkua, sillä keskustaa ympäröi kanaalit ja kadut ovat kapeita. Tunnelmakin on paljon leppoisampi ja rennompi.

Sitä varmaankin muuttuu patsaaksi, jos tuossa istuu tarpeeksi kauan.

Lauantaina menin käymään yömarkkinoilla, jonne oli jonkin matkaa kävellä. Meinasin aluksi ottaa taksin, mutta koska taksikuskit yrittivät velottaa minulta kolminkertaista hintaa tympääntyneenä lähdin vain kävelemään. Onneksi lähdin, sillä yhdessä pienessä temppelissä munkit vapauttivat taivaalle lyhtyjä ja näin hienoja kuvia sain:

Chiang Main keskustassa ei ole niin paljon tekemistä, vain pieniä temppeleitä ja kahviloita. Kuitenkin olen jumitanut täälläkin jo useamman päivän, mutta ei se mitään. Nyt alan tuntea ihmisiä hostellilta joiden kanssa on mukavampi liikkua. Luonto kaupungin ympärillä näyttää todella kivalta, joten ehkä joku päivä menen vaeltamaan viidakkoon.