Annika on saanut (?) kokopäivätyön varainkeruujärjestöstä. Hän on siis se, jota kaikki yrittävät kadulla välttää. Palkka on huono ja Annikan omien sanojen mukaan hän lapioisi ennemmin paskaa kun puhuisi syöpäjärjestöstä enää kellekään mitään. No mutta parempi se on kuin ei mitään...
Minulla oli kolmas joulu peräkkäin ulkomailla, muilla ensimmäiset. Petteri suunnitteli kinkun paistoa, mutta siihen ei kuitenkaan ryhdytty. Aattona söimme ulkona ja joulupäivänä lohta, vähän siis kuitenkin vaihteua pakastepizza-nuudeli-tonnikala-kalapuikko linjaan. Annika ja Petteri yrittivät käydä Coogee beachillä mutta se oli niin täynnä ettei sekaan kunnolla mahtunut. Me Teemun kanssa lähdimme rällämään summassa lautalla ja päädyimme vanhalle vankila-laivanrakennus saarelle, missä sain toteutettua pienen unelmani: matsin jättishakkinappuloilla!
 |
| Tiukka peli, eihän voittaja kuitenkaan jää epäselväksi? |
Uusi vuosi oli syy miksi minä halusin aluksi jämähtää Sydneyhin (okei ehkä 8kk Kannuksessa vaikutti myös siihen, että olisi mukava oleilla isossa kaupungissa ennen uutta korpijaksoa). Sydneyn ilotulitukset ovat maailmankuulut, ja minulla oli valtavat odotukset siitä miten hienot ne tulevat olemaan. Netissä oli valtavasti ohjeita eri alueista, miten tulitukset näkyvät, ja paljonko alueelle mahtuu porukkaa. Suosituimmat alueet tuisivat olemaan täynnä jo puolenpäivän aikaan, vaikka niille mahtuisi yli 15 000 ihmistä... Hullua. Löysin meille mukavan oloisen spotin Sydneyn pohjoispuolelta ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.
 |
| Alue illalla kuuden aikaan. |
Olimme varautuneet piknik eväin ja kuuden tunnin odottelu meni leppoisasti. Pääsimme istumaan ihan vesirajaan ja näkymät olivat mielettömät. Odotukset täyttyivät sataprosenttisesti.
Täällä on ollut aivan järkyttävän kuuma. Viime viikolla oli ensimmäisen helleaalto ja nyt tällä viikolla toinen. Lämpötila on heti aamulla 30 astetta ja iltapäivällä 37. Varjossa. Todella mukavaa talossa jossa ei ole ilmastointia. Paljon aikaa on vietetty meidän kotirannalla Maroubralla. Lämpö kuitenkin tuo mukanaan tällaisia mukavia pikku otuksia:
Bluebottleja! Suomalaisittain Portugalilaisia sotalaivoja. Pääosa on vaaraton mutta lonkerot pistävät hemmetin kipeasti (minulta ja Teemulta löytyy kokemusta). Pahimpina päivinä rannalta löytyy noita metrin välein.
Niinä hieman viileämpinä päivinä olemme käyneet Teemun kanssa trekkailemassa, pari kertaa olemme saaneet Annikan ja Petterikin mukaan. Rannikko reitit ovat valtavan kauniita ja ne onkin jo hyvin käyty läpi.
 |
| Blue Mountaisin Kolme sisarta |
 |
| Ihan niinku oltais jo vähä rusketuttu :) |
 |
| Sinikieliliskolle maistui omena |
 |
| Parramatta järvellä näytti niinkuin olisi ollut Suomessa |
 |
| Bondilta Coogeelle |
 |
| Lempparireitti vähä syrjemmässä La Perousesta Little Bayhyn. Alkupätkä piti tarpoa pusikonläpi jossa kulkemisen meinasi estää valtavat hämähäkin seitit ja niiden viisisenitiä pitkät musta-keltaraitaiset asukit. Ovat ihmiselle vaarattomia, mutta koimme kuitenkin kepakon tarpeelliseksi. |
 |
| Hienoa vai mitä? |
Täällä meidän alueella puissa näkyy näitä värikkäitä papukaijoja yhtäpaljon kuin Pappilankadulla naakkoja. Kuvan yksilön Petteri on kuvannut meidän viinipuusta. Harmi vain, että isot parvet alkavat pitää ihan järkyttävää mekkalaa aamu- ja iltahämärässä.
Lopuksi täytyy vielä hieman hehkuttaa, sillä nyt ovat maailmankirjat sekaisin tai vähintääkin Helvetti jäätynyt: Teemu sai minut hommaamaan salijäsenyyden. Okei, se on vain kahdeksi kuukaudeksi ja se oli halpa, mutta pihalla ei oikeasti pysty kuumuuden takia tekemään juuri mitään. Tiedän kuitenkin että siellä tulee käytyä, sillä siellä on ilmastointi! Eilenki kun tuntui että sulan tänne kämppään, lähdin juoksumatolle ja laitoin musiikit korviin. Teeveestä tuli tennistä, ja samalla kun yritin päästä jyvälle miten ihmeessä tenniksessä lasketaan pisteitä, olin huomaamattani juossut jo reilun tunnin! Enhän minä niillä laitteilla osaa mitään tehdä, mutta Teemu on kuulemma suunnitellut kaikkea kivaa mun varalle...
