Oma koti kullan kallis feat Annika

Minulla iski niin kova tarinoimisen halu, että varastin Maijalta konehen. Eli sen on tällä kertaa Annika täällä hei.

Meijän reissu on alkanut todella jouhevasti ja sujuvasti. Ensimmäiset kolme ja puoli viikkoa on mennyt aivan hurjan nopeaa! Ai kamala, jos olisimme olleet vain parin viikon lomareissulla.. Ei onneksi. Sydneyn päänähtävyydet on korkattu, mm. Sydneyn oopperatalo, The Rocks,  Harbour bridge, Sea life. Paljon on vielä nähtävää ja koettavaa. Olemmehan vasta alkutaipaleella.

Sydneyn oopperatalo, Harbour Brigde

The Teemu

Sea life oli käymisen arvoinen akvaariotalo. Siellä oli monenmoista outoa kummajaista ja joukkoon mahtui muutama söpökin yksilö sekä animaatio filmitähtiä. Nemoa etsimässä -elokuvan hahmoja oli enemmän ja vähemmän. Makeimmat merenelävät olivat varmaan erilaiset haikalat, jotka uiskentelivat päämme ylitse. Kuljimme vedenalaisessa putkessa, josta oli erinomaiset näkymät akvaarioon. Toivottavasti emme törmää näihin upeisiin olentoihin luonnonvesissä...

Maroubra Beach, joka on lähimpänä meidän nykyistä asutusta, on kuulemma tunnettu siitä, että siellä törmää useimmiten haihin. Great. Ja kun sen rannan aalloissa on niin mahtava leikkiä vaahtopäiden kanssa.

Sea Life ja Nemo ja sen kamu

Kotikatu

Niin ja siis meidän koti. Meillä on koti seuraavalle kolmelle kuuakudelle! Maija oli nohevana asuntoasioissa ja hommasi meile hyvän diilin Kingsfordin kaupunginosasta, noin 7kilsan päästä keskustasta. Aluksi meistä kukaan ei oikein syttynyt alueen ympäristölle. Se kun näytti niin nuhjuiselta totiúttuun keskustaseutuun. Nyt kun olemme asettuneet taloksi, niin paikka on oikeinkin mukava ja täällä on hiukan edukkaampaa kuin ihan keskustassa. Miehetkin kävivät parturissa ja maksoivat käynnistään 12dollaria kipale eli noin 8,3e. Mistä Suomessa saa miesten hiustenleikkuun reilulla kahdeksalla eurolla? Sitä minäkin.

Petterin huomatessa muurahaisia vaeltavan ympäri ulkoseiniä ensimmäisellä tutustumiskerralla pelkäsimme talon olevan muurahaisten kutukoti. Kun muutimme, asunto oli myrkytetty eikä täällä sen isompia kavereita ole näkynyt. Ainostaan yhtenä yönä heräsin, kun joka puolella tuntui vipeltävän jotakin ja vähän väliä napsein muurahaisia pois päältäni. Aamulla herätessämme huomasimme, että huoneemme roskis oli täynnä muurahaisia ja ne veivät räkäpapereitani ulko-ovea kohden. Kyllä, olin flunssassa useamman päivän ja olin räkinyt pääni tyhjäksi roskikseen. Ilmeisesti oli niin makeaa tavaraa, että muurahaisille kelpasi.

Naapurikin tuli toivottamaan oikein tervetulleeksi ja pyysi kysymään apua, missä sitä sitten ikinä saatammekaan tarvita! Ihana ystävällistä ja avointa.

Home. Vasemman puolimmainen minun ja Petterin huone. Maija ja Teemu oikealla.

Takapihalla rypäle- ja sitruunapuu

Petteri paistattelee päivää takapihalla.

Teemu värkkää ruokaa.

Budjettiaamiainen

Maijan salaa ottama kuva meistä aamupalalla.

Ihanat katot joka huoneessa

Maijan ja Teemun makkari muuttopäivänä

Ja voi mahoton! Nyt on pakko kehua vähän ihtiään. Aivan siis käsittämättömän hyviä lättyjä tuli tehtyä. Niin herkkuja, että ei ole todellistakaan. Tai sitten se johtui siitä, että täällä ei ole isompia herkkuja tullut syötyä tai sitten australialainen voi,, munat, maito ja sokeri on vähän maukkaampaa tavaraa. Don't know, mutta hyviä olivat ja kaikki meni!

Ystävä ja suuri Australia apumme, Elisa, kylässä. Tehtihin sen kunniaks lättyjä, namm :P

Töitä ei olla vielä saatu, mutta ei meillä ole vielä veronumerojakaan, jotka tarvitaan työpaikkaa varten. Hakemuksia olen lähettänyt seitsemän erilaisiin työtehtäviin ja ensi viikolla on tarkoitus aloittaa työnhaku ihan vain marssimalla potentiaalisiin työpaikkoihin paikan päälle ja katsoa riittääkö pärstäkerroin. ;) Töiden saanti onkin oikeastaan ollut, ainakin itsellä, se ainoa stressin aihe, mutta eiköhän sitä jotakin saa, jotta seikkailua voi jatkua vielä pitkään...

Here we are! Finally...

Kello 6.45 matkamme Oulusta kohti Sydneytä alkoi. Ja sitähän kesti... Ensin oli siis tunnin lento Helsinkiin, sitten säpäkkä kahden tunnin vaihto ja Helsingistä Dohaan. Sitä herkkua kesti 6 tuntia. Dohassa 3,5 tunnin vaihto ja sitten 14 tunnin lento Sydneyhin. Saimme jokainen nukuttua ehkä pari tuntia, joten olimme mukavan pöllyisenä maahantulotarkastuksissa. Se oli kuitenkin helppo osuus: vastaus pariin nopsaan kysymykseen, kenkien mutaisuuden tarkistus ja homma oli sillä selvä!

Dohasta Sydneyhin

Ensimmäisen viikon asuimme perus hostellissa King's Crossin alueella. Alueella on suht halpa asua, joten se vetää puoleensa monenlaista kulkijaa. Olemme pitäneet enemmät ja vähemmän tarkkaa kirjaa päivittäisistä menoista, jotta budjetti pysyy hallinnassa. Hostelleissa on onneksi hyvät keittiöt, niin vaidaan laittaa itse ruokaa joka päivä. Metrolla on halpa liikkua, mutta paljon on tullut liikuttua myös jalkaisin. Alla on kuvia ensimmäisen päivän kävelyretkeltä:

Onneksi hanavettä voi juoda, säästöä säätöä...

Ensimmäisen viikon aikana saimme hankittua paikalliset liittymät ja pankkitilit. Pankkikortitkin saapuivat tänään. Meille valtavan suurena apuna arkiasioiden hoidossa on ollut suomalainen Elisa, jolle Annika sattui myymään viime kesänä Sokoksella meikkivoidetta. Suurkiitos Elisa :)

Sydney on valtavan kaunis kaupunki ja lähellä on myös paljon rantoja, joista muutamaan on tullut jo tutustuttua. Ensimmäisenä tietysti vierailimme maailmankuululla Bondi Beachillä. Meidän makuumme liika väkeä ja hälinää. Shark(!) Beach oli hieman pienempi ja mukavan lähellä, mutta paras tähän asti on ollut hieman kauempana sijaitseva Manly Beach: mukavan pitkä ja leveä, ihanasti kunnon aaltoja, surffilaudan vuokrausta, snorklausmahdollisuus, kävelyreittejä.... 50 aurinkorasvaa on läträtty ja pahemmilta palovammoilta on vältytty, vaikka ihon sävy on lähellä maidon valkeaa.

Ikuisuusprojekti rusketus työn alla

Simpukoita Shelly Beachillä

Joulu ja uusivuosi lähestyvät ja meidän lisäksi muutama muukin haluaa olla meidän epäonneksi Sydneyssä. Hostellit ovat aivan törkeän kalliita, minkä vuoksi meille tuli pieni hätä löytää vuokra-asunto (tai työttömät backpackerit eivät voi vuokrata koko kämppää vaan pelkästään huoneen). Ei ollut todennäköistä että löytäisimme siedettävää asumusta samasta talosta meille neljälle, mutta tuuri oli kerrankin puolellamme. 

Kävimme katsomassa kallista homeloukkoa tässä lähellä, jonka eräs nuorimies nappasi nenämme edestä. Huonetta vuokrasi kuitenkin mukava heppu nimeltä Anthony, joka hommasi meille kaksi huonetta talosta, joka ei ole vielä edes markkinoilla. Hieman kauempana keskustasta ja budjettimme ylärajoilla, mutta talo on vasta remontoitu ja huonekalut ym tulevat olemaan upouusia. Saamme muuttaa ensi viikon torstaina. Eikä siinä vielä kaikki: Anthony hommasi pojat töihin. Kaksi päivää he saavat kasata Ikean huonekaluja ja kantaa ne meidän kämppään, niin saamme maksettua ensimmäisen viikon vuokran!

Maailman toisella puolen kaikki on siis hyvin. Nyt enää tarvitaan ne työpaikat...

Kun mikään ei riitä

Reissuunlähdön merkkejä alkaa olla taas ilmassa: aamuisin töihin lähtiessä autonlaseja pitää taas rapata, vaaleinkaan meikkivoiteensävy ei ole enää tarpeeksi vaalea, rinkka on kannettu varastosta makkariin ja voimassa oleva viisumi polttelee taskussa. 

Mutta missäs se kesä meni?

Töissä, töissä, töissä... Ehti sitä kuitenkin kulkea ratsastamassa ja soittamassakin. Pari viikonloppua meni Helsingissä ja lukuisia Oulussa. Olipas minulla heinäkuussa elämän ensimmäinen kesälomakin. Siis sellainen viikko, että sain palkkaa siitä etten tehnyt mitään! Uskomattoman hienoa. Livahdin heti Barcelonaan ja Madridiin.

Seuraavan reissun reittiä olin hahmotellut jo päässän: lentäisin Mexicoon ja siitä kulkisin etelää kohti niin pitkälle kuin ehtisin, sitten keväällä taas töihin. Rämpisin läpi Costa Rican viidakoiden ja purjehtisin Karibin merellä Panamasta Kolumbiaan. Kuinka väärässä taas olinkaan.

Toukokuussa Helsingissä

Paras ystäväni on seurannut reissujani blogin kautta jo tarpeeksi ja totesi minulle, että sama mihin lähdet ensi vuonna, hän lähtee mukaan. Aika pian hän ehdotti, että mitäs jos lähdettäis Australiaan.

Australiaan? 

Nopeasti mieleeni tuli auringonlaskut laukkatallilla, Sydneyn uudenvuoden ilotulitukset ooppeeratalolla, tähtikirkkaat yöt aavikolla ja päätös oli sitämyöten selvä. Australiaan 18-30 vuotiaat saavat Working Holiday viisumin, jolla voi työskennellä ja reissata vuoden ajan. Eihän sinne siis kannata mennä muutamaksi kuukaudeksi, vaan samahan se on mennä koko vuodeksi. 

Lähtöä suunnittelimme marraskuun lopulle, mutta minulla oli määräaikainen työsopimus toukokuulle saakka. Minulla ja työnantajalla oli erilaiset näkemykset tulevaisuuden suhteen, sillä pomoni tarjosi minulle loppukesästä vakkarisopimusta, joka sisältäisi halutessani muutaman kuukauden loman joka talvi. Kiehtovaa, mutta neuvottelin kuitenkin nykyisen sopimuksen loppumaan marraskuussa ja olin vapaa lähtemään. Mummun mielestä äärimmäisen typerää, mutta minusta ainoa oikea ratkaisu.

Juhannusmaastossa Annikan kanssa Rekilän perällä

Erään yön pikkutunteina saimme Annikan kanssa neronleimauksen ja teimme profiilit surullisen kuuluisaan seuranhakupalveluun, Tinderiin. Aluksi olin äärimmäisen skeptinen, sitten se oli ihan hauskaa ja lopulta kyllästyin siihen. Annika oli kuitenkin minua onnekkaampi ja löysi lierojen seasta helmen. Pian meitä olikin lähdössä kahden sijaan kolme.

Hmm.

Annika vakuutteli minulle että hyvin se menee. Itse en ollut niin varma. Olimme viettäneet pari tuntia aikaa kolmestaan, Annika, Petteri ja minä, ja olin epäilyjeni kanssa entistä varmempi - tämä ei tule onnistumaan. Lähes samalla hetkellä ovesta sisään kävelee Petterin kaveri Teemu.

Tasan viikko myöhemmin me neljä ostimme lennot Sydneyhin. Hullua mutta juuri siksi niin siistiä.

Don't call it a dream, call it a plan

Äkkiseltään voisi ajatella, että mitä enemmän reissaa sitä vähemmän on paikkoja missä haluaa käydä. Jokainen muutaman matkan tehnyt kuitenkin tietää että tilanne on täysin päinvastainen. Ensi talven reissua olen yrittänyt miettiä ja suunnitella, mutta maailmassa on niin paljon paikkoja minne ehdottomasti haluan. En ole koskaan ollut mikään rantaihminen. Saan auringosta päänsärkyä ja palan todella herkästi. Siispä kaukomaista haaveillessani mielessäni ei siinnä palmut, valkoinen hiekka ja turkoosi meri vaan vuoret, kulttuurit, historia ja värit.

Aluksi ajattelin listata minun TOP3 haaveet, mutta lista paisuikin täysin ymmärrettevästi TOP6:ksi.

1. Nepal

Himalaja ja Mount Everstin Base Camp trekki.

Kuva täältä

2. Pääsiäissaaret (Chile)

Olen aina ajatellut että sitten kun olen tuolla, olen todella kaukana kotoa.

Kuva jonka Etelä-Amerikasta tuttu Steve lähetti minulle facessa kun olin tiistaina iltavuorossa

3. Ecuador

Tänne oli suunnitelmissa mennä jo viime talvena. Ah, mikä luonto ja ne Galapagossaaret...

Kuva täältä

4. Japani

Erityisesti Kyoto ja siellä asustavat geishat. Kirsikankukatkaan eivät olisi pahitteeksi.

Kuva Pinterest

5. Islanti

Miten niin pieneen saarivaltioon mahtuu niin monta kaunista ihmettä?

Kuva täältä

6. Marokko

Eksoottinen aavikkomaa. Täällä varmasti saa todella keskittyä, ettei mukaan tartu ainoatakaan "tarpeellista" lamppua tai mattoa.

Kuva täältä

Tavoitteena on vuoden sisällä saada kaksi kohdetta listalta pois (tai varmaan pikemminkin vaihdettua toisiin). Mutta mitkä kaksi?

Aiemmat reissut

Tästä blogista löytyy kaksi elämäni suurta reissua: soolo reppureissut Kaakkois-Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Aivan kylmiltään en kuitenkaan Aasiaan yksin lähtenyt ja ajattelinkin listata minun reissuhistoriani.

En ole todellakaan kasvanut missään reissaaja perheessä. Ulkomaanreissut rajoittuvat Ruotsin laivaan ja automatkaan Skandinavian pohjoisimpaan kärkeen Hammerfestiin (samaan aikaan kun hollantilainen ystäväni on kulkenut isänsä hartioilla Kilimanjaron huipulle).

RANSKA elokuu 2008

Ensimmäistä kertaa lentokoneessa olin 17-vuotiaana. Serkkuni meni naimisiin Ranskan Bourgesissa ja ennen häitä vietimme perheeni kanssa muutaman päivän Pariisissa. Tästä minulla ei ole todisteena kuin muistot ja paperikuvat albumissa.

BUDAPEST huhtikuu 2010

Konnan ja hänen vanhempien kanssa loma Budapestiin. Muistan kun minulta kysyttiin matkakohde toivetta ja vastasin: "Aivan sama, kunhan johonkin."

Vitsit mikä tukka!

LONTOO syksy 2011

Vuonna 2010-2011 Konna-serkkuni oli Australiassa W&H-viisumilla ja minä kateellisena luin postauksia hostelleista, pippaloista, hiekkarannoista, surffauksesta ja ties mistä. Silloin ensimmäisen kerran mietin, että voiko elämä tosiaan olla tuollaistakin. Aloin saada kroonisen reissukuumeen oireita (jatkuva matkablogien selaaminen, maailmanympärilentojen suunnittelu ym.) ja seuraavana syksynä lähdinkin kaverini kanssa vaihtoon Lontooseen. Muistan, kun istuin lentokoneessa ja tajusin mitä olin tekemässä ja minun iski järkyttävä paniikki. Olen menossa opiskelemaan Lontoon yliopistoon, enhän minä osaa edes englantia! Lähtö kuitenkin osottautui yhdeksi elämäni parhaita päätöksiä ja reissukuumeeni räjähti käsiin. Lontoosta tuli toinen kotini ja se on ollut tähänmennessä ainoa paikka, jonne pitää päästä aina uudelleen.

Kingston

Loch Ness, Skotlanti

Stonehenge, Salisbury

INTERAIL toukokuu 2012

Minun ensimmäinen reppureissu oli reili Euroopassa. Lensimme Konna-serkkuni kanssa Roomaan ja kiersimme kuukauden ajan Keski-Euroopassa päätyen lopulta Berliiniin. 

Reitti

Pisa, Italia. THE reissupaita kiiltää uutuuttaan 

Eichtätt, Saksa. Miten me näytetäänkin noin lapsosilta :' )

PETROSKOI lokakuu 2012

Viikon mittainen opiskelijavaihto Petroskoin yliopistoon kouluporukan kanssa. Ainoa kerta kun olen yöpynyt viiden tähden hotellissa.

Äänisen ranta

EGYPTI helmikuu 2013

Sharm el Sheikissä vietin ensimmäisen oikean rantalomani. Päivässä en tuntia kauempaa jaksanut altaalla maata, ja sitä tulikin käytyä snorklaamassa, ratsastamassa, vaeltamassa, pyramideilla yms.

Punaisen meren rannalla 

Siinai vuoren laella

ZERMATT, maaliskuu 2013

Ensimmäinen ja ei todellakaan viimeinen lautailureissu Alpeilla Sveitsissä. Mahtavat maisemat ja loistavat rinteet, suosittelen!

TRANS-MONGOLIA hutikuu 2013

Unelmien junamatka Konnan kanssa Siperian läpi Kiinaan. Ensin menimme Tolstoi-junalla Moskovaan, jossa viivyimme muutaman päivän. Moskovassa nousimme Trans-Mongolia junaan, jolla matelimme pysähtymättä Pekingiin saakka. Kiinassa kävimme vielä Suzhoussa, Shanghaissa ja Hong Kongissa, josta lensimme kotiin.

Jossain Mongoliassa

Kaupankäyntiä

Perillä Pekingissä, tämän on ehkä lempireissukavani koskaan

Kielletyssä Kaupungissa

Muurilla

Suzhou

Hong Kong

STAVANGER syyskuu 2013

Viikonlopun pyrähdys Norjan Stavangerissa.

Kjerag

INTIA lokakuu 2013

Viikon mittainen reissu Delhissä, josta teimme päiväreissun Agraan. Intian hallittua kaaosta on mahdotonta kuvailla. Se on nähtävä itse.

Delhi, Incredible India

Taj Mahal, Agra

PIETARI huhtikuu 2014

Opparin valmistumisreissu pääsiäisen aikoihin.

Verikirkko

Vaatimaton metropysäkki

Konnan blogissa löytyy syvällisempiä kertomuksia reililtä ja trans-mongolian reissusta:
Konnakartanon Konna (tunnisteet raiteilla, Siperian kautta Kiinaan)

Paljon hienoja reissuja takana ja monta vielä edessä!

I've visited 14% of all countries in the world. #beenapp