Ajattelin, että pieni esittely lienee paikallaan, jos tänne äidin ja kavereiden lisäksi jokin muukin saattuu eksymään.
Elikkäs, olen kohta 24-vuotias vastavalmistunut rakennusinsinööri Keski-Pohjanmaalta. Työkseni rakennan talotehtaalla seinäelementtejä ja vapaa-ajalla harrastan ratsastusta ja musiikkia. Uskallanpas sanoa harrastuksesi myös matkailun, ja olenkin potenut kroonista matkakuumetta jo jonkin aikaa.
Elämä on ehtinyt heittää jo monenlaista rättiä päin naama, mutta ei auta muuta kuin heittää elämää rätillä takaisin, ja tehdä juuri niinkuin itseä huvittaa! Murheissa kylpemisestä ei kärsi kukaan muu kuin minä itse.
Niimpä lähtö ensimmäiselle pidemmälle reissulle koittaa syyskuun lopulla tai mahdollisesti lokakuun alussa. Tämä myös tulee olemaan ensimmäinen pidempi matka yksin.
Reissua järjestäessäni moni (pankin täti, sairaanhoitajat ym) sanoo, että voi ku olet rohkea! Pitäisikö minun pelätä jotain? Tai jos minua ei sanota rohkeaksi, sanotaan, että voi kunpa minäkin voisin! Miksi et voisi? Yleisimmät tekosyyt reissuun lähtämiseen ovat ajan ja rahan puute. Jokaisella ihmisellä on saman verran aikaa käytettävissä eikä työssäkäyvän suomalaisen tuloerotkaan niin suuria ole. Toiset vain laittavat rahansa asuntoon, lastenrattaisiin, ravintoloihin, elektroniikkaan, you name it. Kyse on vain asioiden tärkeysjärjestyksestä. Lähtöä ei estä kukaan muu kuin sinä itse.
