Ihana kamala Pai

Chiang Maista kolmen tunnin bussimatkan päässä on ihana pikku vuoristokylä Pai. Meillä oli todella hyvä porukka koossa Chiang Maissa, joista ainakin viisitoista tyyppiä lopulta majoittui samaan hostelliin myös Paissa. 

Paissa ei voi tehdä muuta kuin syödä ja vuokrata skootterin, ja ensimmäisenä päivänä meitä lähtikin kuuden hengen porukka rälläämään Pain ympäristöön. Kuudesta kolme oli ajannut skootterilla aikaisemmin, joten huonostihan siinä kävi. Yksi hollantilaistyttö ajoi mutkaan liian lujaa, jarrutti irtohiekalla ja kaatui. Minä ajoin hänen perässä, mutta onneksi oli etäisyttää sen verran että sain pysäytettyä. Hiekalla piti kuitenkin jarruttaa ihan tosissan, onneksi en kaatunut enkä ajanut tytön yli. Tytöllä oli päällä toppi, minisortsit, varvassandaalit ja avokypärä. Todella rumaa jälkeähän siitä seurasi. Mitään ei kuitenkaan murtunut, mutta kaikki haavat ja siteet hidastavat liikkumista aikalailla.

Kaamean päivän päätteeksi päätimme hakea ihanan näköisiä hampurilaisia eräästä ruokakojusta ja ihan mielettömän hyviähän ne olivat. Tämä on ollut kuitenkin reissun tähän astisita ideoista ehdottomasti huonoin. Neljä kuudesta nimittäin sai ruokamyrkytyksen. Minulle se iski pahiten, mutta minä kuitenkin pystyin vain makaamaan hostellilla. Yksi nimittäin alkoi oksentamaan päivän mittaisella melontaretkellä, toinen oli bussissa matkalla Chiang Maihin ja kolmas oli kaatunut skootterilla eikä pystynyt häävisti kävelemään.

Se jolla ei ole ollut ruokamyrkytystä ei tiedä huonosta olosta mitään. En lähde tarkemmin kuvailemaan mitä tuli ja mistä, mutta voimat se vei totaalisesti neljäksi päiväksi. Viikon elin fruit shakeillä ja kuivilla kekseillä. Jopa pelkkä valkoinen riisi oli liian kova haaste mahalleni. Nyt maha kuitenkin onneksi tuntuu suht normaalilta, onhan myrkytyksestä jo viikko.

Täällä tuli vietettyä melkein koko aikani Paissa, hostellini Purple Monkey

Kuinka monta pentua löydät kuvasta?

Neljän päivän koomailun jälkeen pystyin jälleen liikkumaan ja vuokrattiinki Tedin kans skootterit. Ajeltiin vuoristoteitä luolille ja oli kyllä mielettömiä maisemia!

Opas ja lyhdynkantaja, puhui englantia ehkä viisi sanaa.

Luolissa oli hirveitä hämähäkkejä. Oppaamme huomasi kun kauhisteltiin tätä yksilöä Tedin kanssa ja tökkäsi sitä. Tämä pirulainen hyppäsi kaameen loikan johonkin pimeyteen ja me poistuimme kiljuen paikalta.

Mukavahan tuossa oli ajella.

Seuraavana päivänä olo oli taas kurja ja hostellilta ei ollut asiaa mihinkään. Sainpahan yhden terveen päivän Paissa.