lauantai 20. joulukuuta 2014

Kiitos riittää

Kun puhuin että olin lähdössä reissuun, sain sekä kauhistuneita että ihailevia reaktioita. Kauhistuneet lähinnä ihmettelivät, miten voin lähteä yksin. Minusta olisi kuitenkin sääli jättää unelmat toteuttamatta, jos kukaan ei toteuta niitä sinun kanssasi. 

Ihailevat taas päivittelevät voi kumpa minäkin voisin. En ymmärrä miksi ei voisi. Jos ei ole rahaa, säästä sitä. Jos ei ole aikaa, järjestä sitä. Kaikilla on päivässä samanverran tunteja, toiset vaan käyttävät sen siihen mihin haluavat, ja toiset siihen mihin toiset olettavat että sinun pitäisi ne käyttää. Jos epäilee ettei ole tarpeeksi rohkea, niin en voi sanoa muutakuin että ei tämä oikeasti ole vaikeaa. Täällä missä minä reissaan, on niin paljon muitakin matkaajia että kaikki on tehty todella helpoksi. Yksin et taatusti jää. Jos majoitut hostelleissa, niin hankalampi on löytää omaa aikaa kuin seuraa.

En halua sanoa, että kaikkien pitäisi myydä talonsa, irtisanoutua ja alkaa reissata. Tiedän, etteivät kaikki tästä tykkää, mutta ne joita se kiinnostaa, pitäisi mielestäni ehdottomasti lähteä. Kyllä täältä maailmalta aina pääsee pois, jos se ei olekaan kivaa.

Mitä haluan sanoa, on se että kaikkien pitäisi tehdä sitä mitä haluavat. Eihän elämässä muuten ole mitään järkeä. On kauhea katsoa vierestä sellaisia ihmisiä, jotka ovat huonossa parisuhteessa, tai jotka tekevät päivästä toiseen työtä jota he vihaavat eivätkä tee asialle mitään. Monesti nämä ihmiset tekevät asioita vain toisten, esimerkiksi vanhempiensa mieliksi niin älyttömältä kuin se kuulostaakin.

Unelmat ovat sitä varten, että niitä toteutetaan. Toiset haaveilevat maailmanympäri matkasta, toiset haluavat omistaa saaressa mökin, joku haluaa laihduttaa ja joku oppia soittamaan saksofonia. Mitä järkeä on siirtää unelmien toteuttamista aina ensi viikolle tai ajatella, että eläkkeellä sitten. Sitä saattaa kuolla 54-vuotiaana.

Minulle tämä meni kerrasta perille. En olisi tarvinnut uutta muistutusta. Sitä en vain ymmärrä, miksi sitä pitää koko ajan selviytyä jostain. Juuri kun alkoi jotenki olemaan jaloilla edellisestä murheesta, läjäytetään uusi vasten kasvoja.


Joten pliis, nauttikaa elämästä nyt. Koskaan ei tiedä milloin taivaalta tippuu jotain päällesi etkä voi enää kävellä.

2 kommenttia:

  1. Minusta tuo on hienoa, Maija! Sinä uskallat elää tässä hetkessä ja tehdä mitä haluat. Murheista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Tunnen haikeutta ja ehkä ripauksen kadehdinkin. Kunpa minäkin...

    VastaaPoista
  2. Ei muuta ku lentolippuja varailemaan ;)

    VastaaPoista