Hoi An

Hoi An oli ihana. Aivan eri tyyppinen kuin Hanoi tai Hue. Vettäkään ei sada koko päivää.

Heti kun laskin rinkan sängylleni, tapasin dormissa skotin joka heti pyysi mukaan drinkille. Laitoin arvotavarat lukkojen taakse ja sitten olinkin jo menossa! Kivaa vaihtelua Huessa koomailun jälkeen. Hostellilla ei ole mitään yhteistä oleskelutilaa, joten viereisessä ravintolassa istukin jo isompi porukka hostellilta. Oli muuten ihan naurettavan halpaa olutta. Tuopin sai 3000 dongilla eli 0,11 eurolla!

Oli kyllä hauska ilta. Seuraavana päivänä lähdin kaupungille kävelemään Richardin kanssa. Hän nimittäin tarvitsi ruokaa, sillä oli bilettänyt neljä päivää putkeen ja syönyt viimeksi kolme päivää sitten. Täytyy sanoa että siltä se mies näyttikin. Kävelimme kaupungilla ehkä tunnin ja hän sanoi ettei ole nähnyt kaupunkia näin paljon koko hänen täällä olo aikana. ?!?

Kukin tietysti matkustaa tyylillään, mutten oikein ymmärrä tätä. Laittaa nyt kaikki rahansa matkustamiseen, sitten nukkuu päivät ja valvoo yöt ja ainut asia jota osaa kaupungeista kertoa, on missä on parhaat baarit. Onhan bilettäminen tietysti halpaa täällä (muistakaa 11 senttiä tuoppi), mutta ehkä sitä voisi tehdä jotain muutakin.

Ehkä minä olen vain tulossa vanhaksi.

Hoi An on kuuluisa edullisista ja taidokkaista räätäleistään ja niitä löytyykin joka kadulta. Kaiken kaikkiaan niitä on kuulemma täällä 650. Minä en kuitenkaan teettänyt pukua enkä juhlamekkoa, vaikka nahkaista matkalaukkua jonkin aikaa katselinkin. En minä tarvitse mitään. Sen sijaan suuntasin kauppaan mistä saa oikesti tarpeellista tavaraa:

Kirjoja! Aivan turhaa minua yritetään käännyttää näppärien ja edullisten e-kirjojen maailmaan. Olen sen verran vanhanaikainen, että kyllä sen oikea kirja pitää olla. Tai no oikea ja oikea, täällä kirjat ovat pääasiassa valokopioitu alkuperäisistä, mutta on se tarpeeksi lähellä.

Viimeisenä iltana Hoi Anissa sain kotoa yhden niistä puheluista, joita et ikinä haluaisi saada. Nyt on reissuinto kateissa, mutta ehkäpä se sieltä tulee vielä takaisin...