Hue

Hanoista lähdin yöbussilla kohti Hueta. En odottanut 14 tunnin bussimatkaa kovinkaan innokkastii, mutta kun astuin bussin sisään meinasi paniikki iskeä, sillä kärsin melkoisesta ahtaanpaikankammosta. Kamalimmat paikat, joihin olen elämässäni joutunut ovat autopesu, pyramidi ja suljettu makuupussi, mutta tämä kyllä lisätään joukon jatkoksi. Kun pääsin bussin tunkemaan poikittain lievästisanottuna ahdasta käytävää pitkin omalle paikalleni, huokaisin syvään, suljin silmäni ja kuvittelin ajelehtivani lautalla keskellä Tyyntävaltamerta.

Täällä sataa vettä. Kiitos Filippiineillä riehuneen hurrikaanin, Vietnamiin on luvattu vesisadetta ainakin kymmeneksi seuraavaksi päiväksi.

Vesisateen myötä minusta on tullut huono matkailija. Makaan vain tuppisuuna hostellilla ja syön amerikkalaista suklaata. Lounaaksi söin hampurilaisaterian hostellilla.

Keskustassa olisi kuulemma jokin raunioitunut citadel, mutten ole jaksanut käydä sitä katsomassa.

Olen kuitenkin jotain saanut aikaiseksi. Ostin bussilipun Hoi Aniin. Senkin kuitenkin tein hostellin respassa. Aikaa meni kaksi minuuttia. Tämähän on hard core travellereiden (tutummin hc travellereiden) keskuudessa suurin synti mitä voi tehdä. Jotta olisi oikea travelleri ja pääsisi paremmin sisälle paikallisten kulttuuriin, pitäis varaankin kerätä ojanpohjalta pyörän palasia, tingata paikallisten kanssa pyörän kasaamisesta, pyöräillä bussiasemalle ostamaan lippua, missä tuskin kukaan puhuu englantia ja ostaa halpa lippu paikallisbussiin. Minä kuitenkin olen oikein mielellläni tylsä reissaaja ja maksan alle kuusi euroa siitä, että voin matkata neljän tunnin matkan länkkäreiden seassa ja että bussi hakee minut hostellin ovetla.

Hc travellereille yhtä suuri synti on suosia valmiita pakettimatkoja niin kuin minä olen monesti tehnyt. Esimekiksi ostin Halong Bay risteilyni hostellin respasta. Ehkä olisin saanut retkeni jostain halvemmalla, mutta minulle on tärkeää voida luottaa matkajärjestäjään ja tietää kelle valitaa jos minua vedetään nenästä, ja päästä itse mahdollisimman vähällä. Tähän asti taktiikkani on ollut toimiva ja olen ollut oikein tyytyävinen. Ja voi miten paljon aikaa ja päänsärkyä olenkaan säästänyt.

Koitetaampa hieman piristyä. Toisena päivänä Huessa ei satanut niin kaatamalla kuin ensimmäisenä, joten lähdin kamerani kanssa kävelemään. Vaikka ilma oli melko surkea, löysin silti paljon mielenkiintoista kuvattavaa. Piti vain katsella eri asioita kuin yleensä.

Reissussa olen kyllä innostunut valokuvaamisesta oikein kunnolla. Uskallampa väittää, että minulla on jonkinlaista silmää valokuvaamiseen. Vielä jos oppisin käyttämään kameraa, niin minusta voisi tulla ihan hyvä. Olen kuitenkin saanut jo nyt hyvää palautetta ja kuvani ovat kelvanneet muillekin. Eva halusi minun seuraavan häntä koko reissun ajan että voisin ottaa hänelle kaikki kuvat, ja Auderey oli lähettämässä minun munkkikuvaani jo National Geographin valokuvauskilpailuun. Jos nyt ei kuitenkaan.

Voi miten paljon sainkaan iloa irti tuosta likaisesta seinästä.

Lisätäämpä loppuun vielä muutama kuva majapaikastani, sillä niitä ei ole blogissa turhan tiheään näkynyt. Majoitun Hue Backpackers Hostellissa kahdeksan hengen dormissa. Hintaa tällä luksuksella on noin kuusi euroa yöltä, mikä on keskimääräistä hieman enemmän. Hintaan sisältyvä aamupala on kuitenkin tavallista parempi. Jotkin voisivat varmaan valittaa, että alakerrassa oleva baari on liian meluisa, mutta minua on onneksi siunattu niin hyvillä unenlahjoilla, ettei se minun nukahtamistani ole juurikaan hidastanut.

Punkkani on nro 31.