Hakuna Matata: Bolivia ja jouluaaton Death Road

Boliviassa!

Lyhyen Copacabana pysähdyksen jälkeen tulin Bolivian pääkaupunkiin La Paziin. Bussissa tapasin hysteerisen Stephanien Saksasta. Hän oli reissannut Boliviassa jo kolme viikkoa ja suositteli kiinnittämään huomiota millä busseilla matkustaa. Hänen yhdessä bussissa jarrut olivat lakanneet toimimasta (vanha halpa rotisko täynnä paikallisia) ja vuoristotien mutka meni suoraksi. Onneksi kyseessä ei ollut jyrkänne eikä bussi syöksynyt tuomittuun tuhoon, vaan oli pysähtynyt pusikkoon. Ketään ei kuollut, mutta melkoisen kammon kuulemma jätti ja sen kyllä huomasi. Jokaisessa mutkassa Stephanie tarrasi penkistä kiinni ja haukkoi henkeä. Meidän bussimme oli tuliterä ja kuski ajoi rauhallisesti, että mitään hätää ei ollut.

Stephaniella oli La Pazissa vain pari päivää, joten varasimme heti seuraavalle aamulle päivän pyöräretken kuoleman tielle kohtaloa uhmaten ja mukavastihan siinä jouluaatto meni.

Pyöräily alkoi Cotapatasta, joka on 4700 metrin korkeudessa (oma korkeusennätys taas rikki). Ensimmäinen tunti lasketeltiin tasaista asfalttitietä 2800 metriin näissä maisemissa:

Varsinainen death road alkoi Cotapatasta. Se on vanhaa mutkaista soratietä vuoren rinteessä, jossa enää ei ole muuta liikennettä pyörien lisäksi. Nimensä tie sai jo rakennusaikana. Työntekijöitä orjuutettiin tietä rakentaessa kunnes eivät nälissään ja väsyneenä pysyneet enää pystyssä. Sitten heidät heitettiin alas rotkoon. Työntekijäpulaa ei ollut. Jos muistan oikein, tien käyttöaikana vuodessa autoja "hävisi" keskimäärin kaksikymmentä. Viimeisin pyöräilijä tippui tieltä ja kuoli vuosi sitten marraskuussa.

Mutta ei pyöräily vaarallista ollut, kun järkevästi ajoi ja jarrut toimi. Toki jos halusit täyttä vauhtia mutkaan päästää, niin kyllä siellä hengestään olisi päässyt. Kaiteita ei nimittäin turhaan näkynyt ja kivet pyörivät epämääräisesti renkaiden alla.