Hablo un poco de español

Lento Limaan sujui hyvin, vaikka juustolla kasvatettu perulainen vierustoverini veikin puolet penkistäni. Vielä paremmin meni kuitenkin matka lentokentältä hostellille, joka etukäteen hieman epäilytti. Lähtökohdat eivät nimittäin olleet kovinkaan hyvät: takana 13 tunnin lento, klo 20.00, valkoinen tyttö yksin, kaikki puhuvat espanjaa. Matkan olisi pitänyt maksaa 50 solea (~15e) ja sainkin puhuttua sen 60 soleen mihin olin ihan tyytyväinen. Loistosuorituksen siitä kuitenkin teki se, että espanjalainen ja kolumbialainen (joiden molempien äidinkieli on siis espanja) maksoivat taksista 90 solea! Hah!

Lima on outo kaupunki missä kaikki tuntuu olevan kaukana kaikesta. Hyvin siellä sai kuitenkin muutaman päivän kulumaan. Varsinkin sen jälkeen kun Bangkokista tuttu Lluis tuli lomailemaan Peruun. Lluisin yliopistokaveri asuu Limassa tyttöystävänsä kanssa ja pelaa työkseen nettipokeria. Keskimääräinen kuukausipalkka $12 000. Tyttöystävä kirjoittaa blogia, millaista on olla pokerinpelaajan tyttöystävä. Heidän kanssaan vietimmekin oikein mukavan illan syöden ja juoden.

Tyynen meren rannalla

Joku hassu pasteija

Suihkulähdepuistossa

Kaikki puhuvat täällä espanjaa. Lluisin ansiosta olen saanut kieleen kuitenkin pehmeän laskun. Numerot sujuvat jo ihan hyvin ja joitkin kysymyksetkin luonnistuvat. Ongelma vaan on etten ymmärrä vastausta. Lluis reissaa Perussa 9 päivää. Saa nähdä miten käy kun ei ole henkilökohtaista tulkkia mukana.

Perulaiset ovat aivan intiaanien näköisiä. Mustatukkaisia, tummia ja todella pieniä. Minäkin olen naisia päätä pidempi.

Liman yllä leijuu saastepilvi eikä aurinkoa juuri näy. Viimeisenä päivänä lähdimme ilman aurinkorasvaa hieman kauemmaksi keskustaan ja siellähän aurinko paistoikin armottomasti suoraan ylhäältä. Lyhtypylväistäkään ei tullut varjoa juuri mitään. Kuvistakin näkee, että ihmiset seisovat suoraan omien varjojensa päällä. No, köpelöstihän siinä kävi ja nyt levitetään sitten after sunia.