maanantai 21. joulukuuta 2015

Titicaca-järvi

Puno on pieni kaupunki Titicaca järven rannalla. Varasin majapaikastani päiväretken järvelle, jossa vierailtiin ensin Taquile saarella ja sitten kelluvilla Uro saarilla.


Titicaca on Etelä-Amerikan suurin järvi, pituus 190 km, leveys 80 km. Kokoa vaikuttavampaa mielestäni on se että, se sijaitsee reilun 3800 metrin korkeudessa.


Meidän turistipaatti, jolla seilasimme pitkin järveä
Titicaca järvessä on 41 saarta ja me vierailimme niissä kahdella. Kolmanneksi suurin järvi Taquile eli omaa elämäänsä kaukana kaikesta. Saarella oli mm oma koulu ja kirkko. 


Perulaiset pukeutuvat yleensä värikkäästi, mutta saaren asukkailta pukeutumisella oli oma koodikielensä. Esimerkiksi kuvan punahattuiset (1. 3. ja 5.) miehet ovat naimisissa ja värikkäämpi hattuiset (2. ja 4.) ovat nousemassa johtomiehiksi. Valkohattuiset miehet ovat sinkkuja.

Paikalliset eivät tervehdi toisiaan kättelemällä, suutelemalla tai kumartamalla. Täällä miehet kantavat kokalehtia vyötäröllä olevalla pussukassa ja tuttavan nähdessää, he vaihtavat kourallisen lehtiä keskenään. Kolmen miehen käsi onkin jo matkalla pussiin.




Vähä väliä tuli miehiä vastaan, joilla oli kädessa jonkin pipon alku
Taquile saaren trekki päättyi lounaaseen mukavissa maisemissa
Taquile saaren jälkeen vierailmme Uro saarilla. Huomattavasti turistisoituneempi kuin Taquile, mutta Uro saarilla ihmisten yksi tärkeimmistä elinkeinoista onkin turismi. 


Uro saaret koostuvat useista eri kelluvista kaislalautoista. Veden syvyys saaren kohdalla on 13 metriä ja kaislalautan paksuus 3 metriä. Kaksi alinta metriä on tiivistä kaislalevä kuutiota, jotka on sidottu tiukasti yhteen. Päälimmäinen metri on tuoretta kaislaa levitettynä ristiin rastiin. Laatta lahoaa pohjasta, mutta tuoretta kaislaa lisätään aina viidentoista päivän välein (kaislat ladotaan aina erisuuntaan kuin viimeksi). Saari on ankkuroitu pohjaan ankkureilla, etteivät ne lähde tuuliajolle.

Alunperin saarten asukkaat pakenivat mantereelta inkojen, ja myöhemmin espanjalaisten, hyökkäyksiä. He halusivat elää rauhassa omissa oloissaan, ja sinne he ovat jääneet.

Lautan rakenne. Hyvin rakennettu lautta kestää 30 vuotta kunnes täytyy rakentaa uusi.

Lautalla käveleminen oli haastavaa. "Maan" tunsi kelluvan ja välillä jalat upposivat kaisloihin. Lasten juoksemaan opettelua olikin hupaista seurata. Saarella jolla me vierailimme, asui seitsemän perhettä.

Taustalla maja, jossa perheet asuvat. Sähköä he tarvitsevat vain valaistukseen iltaisin. Energian he saavat aurinkopaneleilla.

Lisää perulaisten naisten hiustyylistä: lettien pään "tupsut". Niitä saa eri koossa ja väreissä, pitäähän niiden passata muuhun asuun.

Vierailu Uro saarilla päättyi leppoisaan risteilyyn kaislaveneellä.



Kenellähän tämän pikkuisen saisi pistää pakettin?
Aurinko oli paistanut mukavasti koko päivän. Sää kuitenkin muuttuu täällä nopeasti. Tämäkin ukkospilvi muodostui ehkä puolessa tunnissa. Kuva Punon satamasta.


7 kommenttia:

  1. Kaislalauttasaari, uskomatonta! ;) Ja nämä kuvat on aivan upeita jokapaikasta! :)

    VastaaPoista
  2. Kaislalauttasaari, uskomatonta! ;) Ja nämä kuvat on aivan upeita jokapaikasta! :)

    VastaaPoista
  3. Aika kuvauksellisia nuo värikkäät leningit :) kuulostaa vähän hullun hommalta rakentaa jatkuvasti tuhoutuvaa kaislalauttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta turistit ottaa niistä kuvia ja tuo niille lisää rahaa, kannattaa siis jatkaa rakentamista! Noita leninkejä on kaikilla joka paikassa, ne eivät siis ollu turisteja varten.

      Poista