Here I go again!

Reissu on alkanut vauhdikkaasti ja nyt olen jo kaameassa flunssassa Amsterdamissa. Huomenna on takamus koetuksella, kun koittaa 12 tunnin ja 40 minuutin lento Limaan. Ensin kuitenkin juttua Istanbulista.

Erika on kaverinsa kanssa Erasmus vaihdossa Istanbulissa ja hänen ansiostaan sinne eksyinkin. Sain heidän kämpästään oman huoneen viikonlopuksi (!) ja tässä on maisema ikkunasta:

Kämpässä asui meidän kolmen suomalaistytön lisäksi parhaimmillaan (lue pahimmillaan) kolme turkkilaista nuorta miestä. Välillä asumisjärjestelyt aiheuttivat pientä draamaa mutta pääasiassa homma sujui mukavasti.

Istanbulista ja turkkilaisista minulla ei ollut kovinkaan miellyttäviä ennakkoluuloja, mutta ne onneksi osoitettiin pääosin vääriksi. Istanbul on paljon länsimaalaisempi kaupunki kuin alunperin kuvittelin. Hunnutettuja naisia näköi katukuvassa vain muutamia ja ihmiset olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta äärimmäisen ystävällisiä (mätämuniahan löytyy joka kulttuurista).

Viikko meni pääosin ihmisiin tutustumisessa ja tanssiessa. Oli älyttömän hauskaa ja nyt onkin juhlimiskiintiö hetkeksi täynnä. Yhden päivän omistimme kuinkin turisteilulle ja kävimme Istanbulin kahdessa kuuluisassa moskeijassa Hagia Sofiassa ja Sinisessä Moskeijassa.

Moskeijoiden (?) jälkeen kävimme myös Suurella basarilla. Alue oli täynnä kaikken ihanan turhaa tavaraa ja sieltä olisi voinut ostaa vaikka mitä. Aluksi ajattelin että oli todella huono idea aloittaa matkustelu täältä, koska joutuisin kantamaan kaikkia ostoksiani rinkassa, mutta toisaalta se oli hyvä syy kieltäytyä kaiken turhan ostamisesta. Eksyimme alueelle huolella, mutta se varmaan kuuluu asiaan.

Viimeisenä päivänä laskeskelin rahoja ja ajattelin että olempas tuhlannut ihanan vähän rahaa. Söimme melko vähän enkä ostanut mitään ylimääräistä. Asuminenkin oli ilmaista. 

Viimeisenä aamuna lähdin huolellisesti suunnitellulle matkalle kohti lentokenttää. Reitti oli helppo. Metroa piti vaihtaa vain kerran ja ainoa paikka missä voisi mennä vikaan oli, että vaihtaisin väärään metroon. Tyytyväisenä mutustelin aamupalaa viimeisessä metrossa kohti lentokenttää. Pari pysyäkkiä ennen määrän päätä katsoin kelloa että sopivasti on reilu tunti aikaa säätää kaikki asiat lentokentällä, ei tarvisi odotella konetta liian kauan. Toiseksi viimeisellä pysäkillä mieleeni tuli että hei, empäs tarkistanut lipusta että lähtihän kone tältä kentälä (viikonlpun aikana kuulin että Istanbulissa on toienen kenttä jossakin julmetun kaukana). Ajattelin että lennän saman yhtiön koneella, että totta kai se lähtee samalta kentältä minne tulinkin, Pengoin kuitenkin lipun repustani ja lipussa luki aivan muuta kun mihin olin menossa. Kysyin viereiseltä turkkilaiselta että "olenkohan menossa väärälle kentälle" ja vastauksena tuli "yes, wrong, very wrong". 

#%@¤ !!!

Samalla hetkellä basareista ostamani rannekoru levisi pitkin metron lattiaa ja saavuimme lentokentän pysäkille. Nousin metrosta ja aloin vaan nauramaan. Miten kellekään voi oikeasti käydä näin. Äärimmäisen huvittuneena lähdin kävelemään kentälle ostamaan uutta lippua. Onneksi olin menossa Amsterdamiin, enkä Limaan, sillä lentoja lähti ehkä viisi päivässä. Seuraava jo kahden tunnin kuluttua. Kämmi tuli maksamaan minulle 220 €, mutta sainpahan hyvän opetuksen.