tiistai 19. tammikuuta 2016

Salar de Uyuni ja maailman kauneimmat maisemat (tähän saakka)

Salar de Uyuni on maailman suurin suolatasanko ja sijaitsee noin 3600 km korkeudessa. Joskus kauan kauan sitten suola-aavikon paikalla oli järvi, joka kuivuessaan jätti paikalleen valkoisen kipsi ja suolakerroksen. Minä ostin alueelle kolmen päivän jeeppimatkan, johon sisältyi suola-aavikon lisäksi kiertelyä luonnonpuistossa.

Matka alkoi junien hautausmaalta. Uyunien alueeltaa kuljetiin mineraaleja junalla Chileen ja hajonneet junat tuotiin tänne kuolemaan.

Näyttääkö jonku takapiha tältä?

Suola-aavikko oli vuorossa heti ensimmäisenä päivänä. Aavikolla oli juuri loppunut Etelä-Amerikan suurin rally Dakar ja luonnonpuisto oli suljettuna muutaman päivän. Tämä tarkoitti sitä että kaikki sinne halavat turistit joutuivat odottamaan, ja nyt niitä olikin kertynyt mukava joukko ja paikka kuhisi selfiekeppejä ja sateenvarjoja. Mutta olihan siellä tilaa.

Pikku suolahuippu
Ei enää niin valkoinen rallyn ja turistien jälkeen






Kulkupeli
Jeeppissä oppaan lisäksi meitä oli kuusi reissaajaa. Saksalais-sveitsiläinen pariskunta, englantilais-
bolivialainen pariskunta ja argentiinalainen tanssinopettaja. Oppaamme Iber oli lupsakka tyyppi joka ei puhunut sanaakaan englantia.

Lounastauko
Kaktussaari 



Reissuun sisältyi paljon ajamista. Suola-aavikoilta lähdimmekin ajamaan jo kohti ensimmäistä majapaikkaamme suolahotellia ja pysäihdyimme räpsimään kuvia aina kun jotain mielenkiintoista osui kohdalle.



Taustalla Bolivian ainoa aktiivinen tulivuori

Toiseena päivänä olimmekin jo erilaisissa maisemissa:



Kaunista vai mitä? Kameraan kertyi kuvia mukavaa tahtia.






Ensimmäinen päivä meni jeepissä takapenkillä polvet suussa, mutta tänään mulle luvattiin etupenkki! (lystiä kesti kolme tuntia kunnes takapenkin miehen jalat puutuivat ja jouduin takaisin perälle)
Lounas no 2.
Hassu jänis
Meidän jengi ja taustalla Mountain of Seven Colors

Laguna de colores. Tuuli aika pahasti ja selfie ei tahtonut onnistua. 
Joku kuitenkin pelasti minut ja sain kuvani
Salomoneja ei ole luotu kävelemään Euroopan kaduilla
Kolmas päivä alkoi ennen kukonlaulua hyytävissä merkeissä. Ensimmäisenä oli vuorossa geysirit. Paljon oli maan alla energiaa, jota tutkijat yrittävät pyydystää talteen.



If a Finn says it's cold, it is cold.


Seuraavaksi vuorossa oli kuumalähde, johon pystyi hypätä pikkurahalla. Itse en kuitenkaan nähnyt tätä vaihtoehtoa kovin rentouttavana sillä siellä oli muutama muukin. Viihdyin hyvin kamerani kanssa.


Laguna de verde ja uusi profiilikuva työnalla
Aamusta jätimme yhden pariskunnan Chilen rajalle ja jatkoimme matkaamme takaisin kohti Uyunia.

Siellä näkyy Chile


Tuliperäisiä kiviä jotka ovat syntyneet mannerlaattojen erkanemisprosessissa

Kuka ei ole vielä vakuuttunut Boliviasta?

7 kommenttia:

  1. Minä olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä Suomen pimeyttä ja kylmyyttä. Elämän pitäisi olla muutakin kuin talon lämmittämistä. Olisimpa mukanasi. Maisemat siellä ovat aivan uskomattomat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kelitki tuntuu mukavammalta sit ku on maalämpö :)

      Poista
  2. Jepjep, kuten tuli sanottua ennen ku lähit, niin kyllä mua Etelä-Amerikka kiehtoo etunenässä!

    VastaaPoista
  3. Mistä tuo piffi ilmestyi keskelle suola-aavikkoa? Ja jeepissäkö nukuttiin??

    VastaaPoista
  4. Mistä tuo piffi ilmestyi keskelle suola-aavikkoa? Ja jeepissäkö nukuttiin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kolme päivää kuljetettii raakaa lihaa auton katolla ja sit syötiin se ;) no ei, yöt nukuttii majataloissa joista ruoka saatiin mukaan. aamulla kuski valmisti lounaan joka syötiin muutaman tunnin päästä

      Poista