Ensikosketus Argentiinaan

Huh, eipäs sitä Boliviaa noin vain jätettykään. Rajalla totesin, että minulla ei ole tarpeeksi käteistä toiseen bussilippuun, kyläpahasen ainoa pankkiautomaatti ei toiminut ja kukaan ei huolinnut minun dollareitani (ensinnäkin 20 dollaria oli liian vähän ja setelissä oli 2 mm repeämä). Vihdoin ehkä 20 vaihtokopin jälkeen joku suostui vaihtamaan uutuuttaan kiiltävän 20 € surkealla vaihtokurssilla. Sainpahan juuri ja juuri ostettua lipun eteenpäin...

Ensimmäiset maiseat Argentiinan puolella

24 hikisen tunnin jälkeen olin vihdoin perillä Saltassa. Täytyy nyt vähän hehkuttaa, mutta puhuin taksikuskin kanssa espanjaa koko matkan bussiasemalta hostellille (ehkä 15 min)! Keskustelimme miten kylmä Suomessa onkaan, yleisistä nimistä Etelä-Amerikassa, siitä miten olin ensimmäinen suomalainen, joka oli hänen taksiinsa istunut ja minun espanjan opiskelusta. Sanoin että haluaisin niiiiin osata puhua espanjaa, johon taksikuski vain vastasi että koko ajanhan sinä puhut ;)

Salta on pieni ja kaunis kaupunki Pohjois-Argentiinassa, joka vetää turisteita puoleensa mielettömällä luonnolla ja hyvällä ilmalla. Minä olin kuitenkin tottunut vuoriston kylmyyteen, enkä voinut lakata hikoilemasta.

Rekkamiesten nakkikioskilta ostettu milanesa kaikilla mausteilla

Huomaa kyllä että on tullut sivistyksen pariin. Melkein säikähdin kun bussi kiihdytti ramppia pitkin kolmikaistaiselle moottoritielle, kadut ovat siistejä ja niillä on roskiksia, ruoka on ravintoloissa kolme kertaa kalliimpaa, mutta mikä parasta, täällä voi syödä salaattia ja ainekset voi ostaa ruokakaupasta. Se on kuulkaas harvinaista herkkua se.

Meinasi persikat jäädä purkkiin, mutta melkoisen tuskailun jälkeen siinä ne nyt ovat

Kadut ovat melkein liian siistejä valokuvattavaksi

Ruoka on ravintoloissa kallista mutta löysin halvan lounaspaikan! Mielettömän hyvää italialaisvaikutteista jäätelöä, kolme palloa vajaa kaksi euroa :) Vielä menee housun nappi kiinni. Luultavasti kotona olevat farkut kutistuvat kaapissa.

Saltasta varasin päiväretken Cafayaten kaupunkiin. Aamuhämärässä lähdimme ilmastoidulla (voi miten nerokas keksintö se onkaan) pakulla ehkä kymmenen muun turistin kanssa kohti hienoja maisemia. Mukana oli myös kaksi alle kouluikäistä lasta. Toinen huusi puolet matkasta ja toinen oksensi loput ajasta. Mahtoi olla äidillä mukava reissu.

Kulkupeli

Matkaan sisältyi paljon ajamista ja paljon pysähtymisiä hyville kuvauspaikoille. Ja kun ikähaitari on 4-65 vuotta myös vessataukoja oli kerrankin riittävästi. Eivätkä vessat olleet mitään kiventakustoja keskellä aavikkoa, vaan ihan oikeita vessoja jossa oli vessapaperia.

Tämä paita on ollut monessa mukana, ansaitsee kyllä kohta oman postuksensa.

Paholaisen kasvi

Cafayatessa viivyimme muutaman tunnin. Vierailimme viinitilalla, jossa maistelimme hemmetin pahaa viiniä, söimme lounasta (maistoin laamaa), voivottelimme miten kuuma onkaan ja kiertelimme pienillä markkinoilla.

Kohtalontoverit: yksin matkaavien naisten muodostama porukka

Myöhään iltapäivällä lähdimme takaisin kohti Saltaa ja pysähdyimme matkalla ottamaan vähän lisää kuvia. Mukava päivä kaikenkaikkiaan. Muutenkin on jotenkin todella rentoutunut fiilis. Asiat soljuvat pääosin mukavasti, ei ole ollut yksinäisiä hetkiä niin kuin välillä Aasiassa ja reittisuunnitelma loppumatkalle alkaa hahmottua. Joku nyt varmaan nauraa että sillä se vaan lomailee, mistä sitä nyt steressaisi. Hänelle sanoisin, että tämä on kaukana lomamatkasta. 

Adventurer Maija, the anaconda hunter