maanantai 31. heinäkuuta 2017

Vesiputouksia, sademetsää ja koralleja

Cairns on Australian itärannikolla sijaitseva pieni kaupunki, joka on monen reppureissaajan pohjoisin pysäkki. Cairnsissä on valtavasti erilaisia aktiviteettejä, joista kuuluisin lienee Suuri valliriutta.

Olemme Teemun kanssa vakavasti riippuvaisia Game of Thronesista (tv-sarja), joka vie bloggaamiselta turhan paljon aikaa. Reissuihin ja päiväretkiä se ei kuitenkaan ole päässyt häiritsemään ja vietimmekin Cairnsissa kolme aktiivista päivää. Ensimmäiseksi vuokrasimme päiväksi auton, joka on täällä yllättävän halpaa, kaikilla mahdollisilla vakuutuksilla vain reilut 70 AUD päivä eli vajaat 50 euroa. Minä en ole vielä vasemmanpuoleisessa liikenteessä uskaltautunut ajamaan, mutta onneksi se Teemulta sujuu erinomaisesti.



Suuntasimme rannikolta sisämaahaan. Aluksi saimme mutkitella pientä vuoristotietä ylös Tablelandille, tasaiselle maaseudulle, jossa oli pieniä kyliä ja vesipuouksia. Kävimme kahdella putouksella ja olivathan ne vaikuttavan näköisiä. Parhaiten kuitenkin jäi mieleen pienessä teetuvassa syöty kurpitsakeitto. Ah, ai että.



Toisena päivänä suuntasimme Daintreen sademetsään. Tänne emme vuokranneet autoa, vaan olimme osana touria, jonka opas osasi viedä meidät parhaisiin paikkoihin. Ihana välillä vain istua alas ja mutustaa sipsejä, kun joku toinen huolehtii matkajärjestelyistä puolestasi.


Matkalla sademetsään pysähdyimme Port Douglasissa, miljönäärien ja purjehtijoiden lomaparatiisissa. Me vain tyydyimme rannalla käveleskelyyn ja smogoon, australialaisten elintärkeään aamupäivä teehen. Meillä vastaava on iltapäiväkahvi, mutta täällä tämä välipala nautitaan aamupalan ja lounaan välissä.


Miljoonia vuosia sitten koko Australian manner oli sademetsän peitossa. Pikku hiljaa Australia alkoi kuivua, ja nykyään sademetsälle otolliset olosuhteet löytyvät ainoastaan Daintreestä Pohjois-Queenslandistä. Cairnsin alueella sademetsiä on hakattu sokeriruokopeltojen tieltä, mutta mielenosoittajat saivat hakkuut lopetettua, kun kaksi puuhun itsensä köyttänyttä mielenosoittajaa kuoli hallituksen kaadettua puut. Heidän ansiostaan perustettiin Daintreen kansallispuisto vuonna 1981 ja vuonna 2015 sademetsä pääsi jopa Unescon suojeluksen alle. Onneksi niin, sillä kasvi ja eläin lajeja on täällä enemmän kuin missään muualla. 



Virkistäytymässä. Kyllä siinä oli tarpeeksi syvää
Alla on kuva Daintreen kauniista sijainnissa: rannikolla mielettömän rehevää sademetsää joka vaihtuu valkoisen hiekkarannan kautta kirkkaaksi koralliriutaksi. Ei ole kaukana paratiisista. 

Cape Tribulation, Haaksirikko lahti. Tänne Australian löytänyt kapteeni Cook haaksirikkoutui vuonna 1770. Koralliriutta meinasi pysäyttää löytöretket, mutta kun rommitynnyrit ja tykit heitettiin laidan yli, laiva keveni juuri sen verran että päästiin jatkamaan matkaa. Merenpohjasta edelleen löytyville tykeille järjestetään sukellusretkiä.

Australian ihanuuksia lounasravintolan pihalla

Ja siinä toinen
Australia on tunnettu sen vaarallisista eläimistä. On tappavan myrkyllisiä hämähäkkejä ja käärmeitä. Meret ovat täynnä haita ja meduusoja. Tässä on kuitenkin ainoa eläin, jota pitää oikeasti pelätä ja varoa:


Suolaisen veden krokotiili. Käärmeet ja hämähäkit yleensä pelkäävät enemmän sinua ja lähtevät karkuun ennen kuin ehdit nähdä niitä. Hai luulee sinua joksikin muuksi ja meduusa lilluu vedessä ja sinä vain uit sen tielle. Krokotiili oikeasti haluaa tappaa sinut, sinä olet sille ateria. Vielä pelottavampia niistä tekee se, että ne ovat äärettömän älykkäitä. Se saattaa vaania, jossain pusikossa viikon ja opetella uhrin tavat. "Okei, joka aamu kello kymmenen turistiryhmä kulkee tästä näin" ja joku aamu sitten vain hyökkää. Luin jostain, että tämän takia ryhmät vaihtavat kulkureittiä joka päivä.

Edellisen kerran Dainreessä krokotiilin uhriksi joutui nainen toukokuussa 2016. Australialaisnainen, joka oli juuri päihittänyt syövän, oli ollut lomalla juhlimassa ja mennyt yöllä uimaan mereen kaverinsa kanssa. Krokotiili oli hyökännyt ja syönyt tämän. Seuraavana aamuna krokotiili oli ammuttu ja mahasta oli löytynyt naisen palasia. Päivisin krokotiilit vain nukkuvat, mutta yöllä ovat aktiivisia saalistajia.




Öisin ei missään nimessä saa mennä uimaan mihinkään. Päivisin sademetsässä ei ole kuin pari turvallista uimapaikkaa, jotka ovat niin korkealla ja kivikkoisen tien päässä, ettei krokotiilit yksinkertaisesti pääse niihin. Ovathan ne inhottavia otuksia.

Viimeiseksi päiväksi säästimme seikkailuista parhaimman: Suuren valliriutan! Australian Suuri valliriutta on maailman suurin koralliriutta, jolla on yli 2900 yksittäistä riuttaa ja 900 saarta, jotka levittäytyvät 2300 kilometrin alueelle. Mielestäni se on Australian nähtävyyksistä no.1, joten paineet olivat kovat juuri oikean matkanjärjestäjän löytymiseksi. Pienen tutkimuksen jälkeen selvisi, että kannattaisi maksaa hieman ekstraa, että pääsee harvemmin vieraillulle ulkoriutalle.


Valitsimme Reef Magicin, joka vei meidän Moore reefille. Iso laivamme ankkuroitiin riutalla sijaitsevaan ponttooniin, jossa vietimme koko päivän. Aluksi säikähdimme ponttoonilla olevaa ihmisryysistä ja hälinää, mutta vedessä oli kuitenkin valtavasti tilaa ja siellä saimme olla tihan omissa oloissamme.




Olihan siellä kaunista! Riutan korallit olivat tosi hyvässä kunnossa ja kaloja näkyi valtavasti. Osallistuimme myös lyhyelle snorklaistourille, jossa pääsimme oppaan kanssa kiertämään koko riutan. Näimme merikilpikonnan, trupettikalan, sateenkaarikaloja, pieniä haita, yläpuolen kuvassa olevan valtavan kyömyotsa Wallyn, Nemon ja satoja muita jonka nimiä en muista.




Ehdottomasti jokaisen dollarin arvoinen päivä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti