Kakadun ja Litchfieldin kansallispuistot

Vaihdoimme Queenslandin osavaltion Pohjoiseen Territorioon ja lensimme Australian pohjoisimpaan kaupunkiin, Darwiniin. Darwin on saanut nimensä luonnontieteilijä Charles Darwinin mukaan, vaikka hän ei ole kaupungissa koskaan itse käynytkään. Darwin on osavaltion suurin kaupunki, mutta siellä on edelleen  enemmän krokotiilejä kuin ihmisiä. Krokotiilejä on noin 150 000, mutta ihmisiä vain 142 000, miksi se tuntuukin enemmän suurelta kylältä kuin kaupungilta. Siellä oli aivan järkyttävän kuuma ja kuivaa vaikka olikin ihan meren rannassa. Joka päivä oli reippaasti yli 30 astetta lämmintä ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Jotenkin huvittavaa, että siellä on "talvi". Virallisesti puhutaankin kuivasta- ja sadekaudesta, sillä "kesällä" täällä sataa kolme kuukautta kaatamalla putkeen.

Darwinissa osallistuimme kolmen päivän ja kahden yön kansallispuistokierroksille. Yhdentoista muun reissaajan kanssa matkasimme nelivetorekassa, joka piti niin hirveää meteliä, että korvat soivat vielä autosta nousemisen jälkeenkin. Kierroksemme alkoi 225 kilometriä pitkältä Mary riveriltä, jossa asustelee 250 eri lintua ja 34 eri kalalajia. Suuri eläinkanta houkuttelee paikalle tietenkin myös suolaisen- ja makeanveden krokotiilejä.

Seilasimme alueella pienellä moottoriveneellä ja oppaana meillä oli mies, joka näytti ihan joltain australialaisen luontodokumentin juontajalta. Hän osasi selittää mielenkiintosesti alueen kasveista ja linnuista ja tunnin kiertoajelu menikin nopeasti.

Joelta lähdimme kohti Kakadua. Se on Darwinin kaakkoispuolella sijaitseva kansallispuisto, joka levittäytyy yli 20 000 neliökilometrin alueelle. Se on siis yhtä iso kuin Slovenia. Unescon maailmanperintö listalle se on päässyt vuonna 1981 kasvillisuuden ja luonnon monimuotoisuuden ansiosta. Sieltä löytyy valtavasti eri eläinlajeja ja komeita vesiputouksia.

Ensin pysähdyimme Ubirrissa, josta löytyy valtavasti Aborginaalien 2000 vuotta sitten tehtyjä kalliomaalauksia. Ei ehkä kuulosta kovin jännittävältä, mutta meidän opas, Adam, selitti kaikesta niin intohimoisesti, että aiheet eivät todellakaan pitkästyttäneet. Adam käytännössä asuu Kakadun kansallispuistossa. Hän tekee viikossa kaksi kolmen päivän touria ja yhtenä vapaapäivänään hän tulee takaisin Kakaduun vaimonsa kanssa, koska vain pitää siitä niin paljon, ja sen kyllä huommasi.

Kukkuu!

Ubirrista ajoimme pieniä hiekkateitä pitkin ensimmäiselle leirintäalueelle, jossa Adam grillasi meille illallisen pienillä krokottili maistiaisilla (krokotiili maistuu ihan kanalta). Illallisen jälkeen nukuimme miljoonan tähden hotellissa swagissa, pienessä "taskussa", johon mahdut mukavasti makuupussin kanssa.

Meidän swagit

Aamulla vierailimme ensimmäisellä vesiputouksilla, Jim Jim fallseilla. Kävely oli lyhyt, mutta rasittava, täynnä valtavia kivenlohkareita. Puolen tunnin kompuroinnin jälkeen pääsimme vesiputoukselle, jossa meitä odotti 140 metriä korkea lähes kuiva putous ja jääkylmä vesi. Urheasti molemmat sinne pulahdimme, koska emme vielä tienneet paremmasta.

Lammessa ei voi uida kuin kuivan kauden aikaan, sillä sadekaudella vesi on korkeammalla, ja joen krokotiilit pääsevät uimaan sinne. Nyt vesi oli kuitenkin niin matalalla, ettei krokoilla ole toivoakaan päästä sinne kivikkoa pitkin. Alueella kuitenkin on sekä makean, että suolaisen veden krokotiilejä. Makean veden krokot ovat hieman pienempiä ja säikkyvät ihmistä, mutta suolaisen veden krokoja pitää varoa. Adam kertoikin meille hyvän tavan miten ne voi erottaa: Jos näet krokotiilistä vain hännän ja se menee sinusta pois päin, se on makean veden kroko, eikä sinulla ole hätää Jos se taas katsoo sinua kohti, se on suolaisen veden kroko, ja sitten ei voi muuta kuin toivottaa onnea matkaan.

Luonnossa emme krokotiileihin kuitenkaan törmäänneet muuta kuin silloin kun lähdimme etsimään niitä. Joka paikassa oli niistä valtavasti varoituksia, mutta kuten aiemmin sanoin, krokotiilit saalistavat pimeällä, ja sadekauden jälkeen uimapaikat pysyvät suljettuina, kunnes ollaan täysin varmoja että niissä on turvallista uida.

Jim Jim fallseilta menimme Maguk fallseille, mitkä oli aikaisempaa huomattavasti mukavampi. Vesi oli älyttömän lämmintä ja vesiputouksessa oli kunnolla vettä. Tämä Teemun lempiputous.

Matkalla

Muutaman tunnin ajomatkan päässä Kakadusta sijaitsee Litchfieldin kansallipuisto. Se ei ole yhtä kuuluisa kuin Kakadu ja on kooltaankin vain alle 10 % sen pinta-alasta, mutta vaikuttavuudessaan se ei kauaksi jää. Minä pidin Litchfieldistä ehkä jopa enemmän kuin Kakadusta. Tuntui, että sama tarjonta on puristettu tiiviimmäksi paketiksi. Kävimme uimassa Wangi fallsseilla, mikä oli mukavin paikka, missä olen ikinä uinut.

Bower birdin poikamiesboxi (lavastaja lintu). Täällä asuva uroslintu yrittää hurmata naaraan kasaamalla risuista komean kartanon ja sisustamalla sen jollain tietyllä värillä. Tässä on kerätty kaikkea vihreää. Naaras arvostelee sisustuksen ja jos tyyli miellyttää, se parittelee uroksen kanssa. Myöhemmin naaras rakentaa munille oman pesänsä jonnekin muualle, ja koiras jää hurmaaman seuraavia naaraita.

Wangi falls

Oma pikku allas kallion sisässä

Litchffieldissä kävimme tutustumassa termiittikekoihin, joita näkyy jatkuvasti autonikkunasta koko Pohjois Territorian alueella. Kansallispuistojen alueelta löytyy kahta erilaista termiittikekotyyppiä: magneetti- ja katedraalikekoja. Mangneettikeot ovat litteitä, jotka on suuntautuneet pohjois-etelä suuntaan. Katedraalikeosta lähtevät ulokkeet saavat sen näyttämään nimensä mukaisesti katedraalilta. Molempien rakenteet liittyvät keon lämmönsäätelyyn auringon liikkuessa päivän aikana. Termiittejä täytyy olla maan alla miljardeja, koska kekoja on ihan älyttömästi ja ne ovat valtavan suuria.

Magneettikekoja

50 vuotta vanha katedraalikeko

Kekojen jälkeen kävimme vielä nopeasti nappaamassa kuvan Florence fallseista ja lopuksi uimassa Rock poolsseilla ennen palaamista takaisin Darwiniin. Florence putouksien yläjuoksulla oli lukuisia pieniä kivialtaita, joiden välissä oli aina pieni putous. Todella kaunis paikka, mutta turhan moni muukin matkaaja oli eksynyt samaan spoottiin yhtä aikaa meidän kanssa.

Florence falls

Rock pools

Raskaan kansallispuistomatkan jälkeen suuntasimme Australian ytimeen, Alice Springsiin. Emme raaskineet ostaa lentoa, joten päätimme pihistellä ja kulkea reilun 1500 kilometrin matkan bussilla.