"Why do you always have to go?"

"Miksi sinun pitää aina lähteä?" kysyi eräs ystäväni kesken keskustelun. Niin. Miksi?

Puhutaan usein matkakärpäsen puremasta tai kroonisesta reissukuumeesta. Tekniikan Maailmasta löytyy jopa artikkeli dopamiinireseptoreihin vaikuttavasta DRD4 geenistä. Geeni on yleinen väestössä, jotka matkustivat pitkiä matkoja Afrikasta kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Geenin on huomattu liittyvän muutoshalukkuuteen, avoimuuten uusille kokemuksille ja taipumukseen kiinnostua tuntemattomista asioista.

Kuva Tsäreborgin mainoksesta

Löytyykö minulta tämä geeni? Ehkä, ehkä ei. Perheessäni olen matkustamisen suhteen mustalammas, mutta ei tarvitse mennä kuin serkuksiin, niin alkaa kohtalontovereitä löytyä.

Monet kutsuvat tätä tuntemattoman kutsua kaukokaipuuksi. Sisäinen ääni, joka viekkaasti houkuttelee sinua aina jonnekin muualle. Et koskaan ole perillä, vaan aina pitää lähteä. Levotonta menoa? Ehkä jollekin yhteiskunnan standardimallia elävälle, mutta ei kaukokaipuiselle.

Heidi Nummi kirjoittaa blogissaa Hiippariaktivisti kaukokauipuusta näin:

Jokainen kaukokaipuinen tietää sen tunteen: kun on yksinkertaisesti vain lähdettävä, riippumatta siitä että kaikki on niin sanotusti reilassa ja homma rullaa mukavasti eteenpäin. On fiini (tai no, ainakin siedettävä!) luukku, ihastuttavia tovereita ja iltarientoja, haastavia opiskelu- ja työkuvioita. Moni eittämättä tuumaisi että jees, this is it, finally! Mutta ei kaukokaipuinen. Kaukokaipuiselle tämä ei todellakaan ole Se Juttu. Kun kaukokaipuinen tajuaa, että homma on reilassa ja elämä on laiffii, päättää tämä nimenomainen hölmöläinen irtisanoutua kaikesta, kasata pienen omaisuutensa kokoon ja karauttaa maailmalle.

Miksi? Koska on vain lähdettävä.

Tämä aiheuttaa kanssaeläjissä välillä suurta ihmetystä: kaikilla tätä vimmaa kun ei suinkaan ole. Kaikki eivät ymmärrä, miksi toisella on lähes pakonomainen hinku kirppujen ja luteiden ruuaksi, ainaisen ripulin ja tragedian äärelle. Mitä niin elämää suurempaa on ryönäisillä sivukujilla ja käyneeltä jakinmaidolta haisevissa temppeleissä, että kaikin puolin hyvä elämä täytyy kääräistä pakettiin ja painella paikalta? Lähteä yhä uudestaan ja uudestaan. Ja aina palata taas - voidakseen taas lähteä uudelleen.

Ehkä otsikson kysymykseen vastaus kuuluukin: "It's me, I just have to."