Matkailuarjen haasteita Paraguayssa

Iguasusta sain päähänpiston lähteä Paraguayhin. Tiesin, että siellä matkaaminen tuskin tulee olemaan helppoa, mutta koska raja oli vain tunnin bussimatkan päässä, oli kiusaus liian suuri. Yleensä olen aika laiska valmistautumaan seuraavan matkakohteeseen, mutta tällä kertaa ajattelin ettei kannata lähteä soitellen sotaan ja hyvä niin.

En tarvitsisi viisumia, mutta leimat tarvitsisin passiini sekä Argentiinan että Paraguayin puolella. Jutun juju piilee siinä että paikalliset eivät tarvitse leimoja, joten bussit eivät pysähdy rajalla automaattisesti. Otin kuitenkin haasteen vastaan.

Aamutuimaan raahasin omaisuuteni paragualaiseen bussiin, joka heti viesti minulle, että nyt ei olla matkalla sivistykseen. Rämisevä sardiinipurkki lähti kolisten liikkeelle ja minä sainkin heti puhutella rahastajaa. Olin valmiiksi kääntänyt oudot sanat (pysähtyä, raja, leima) espanjaksi ja sainkin viestini hyvin perille. Ongelmana vain oli taas se vastaus: Jotain - jotain - Argentiina - rinkka - jotain - toinen bussi. No, nyt ainakin tietävät, että minun täytyy pysähtyä.

Rajalla kaikki menikin oikein mukavasti. Argentiinan rajalla minun ja muutaman muun piti hoitaa paperihommat, joten bussi odotti meitä. Rinkkakin sai mukavasti levähtää bussin penkillä eikä minun tarvinnut sitä kantaa. Sitten ajelimme about 15 minuuttia Brasilian puolella, kunnes saavuimme Paraguayn rajalle. Rahastaja kantoi rinkkani ulos, auttoi sen selkääni, neuvoi oikealle luukulle, toivotti hyvää matkaa ja juoksi itse takaisin jo liikkuvaan bussiin.

Tiedän olevani helppo saalis (valkoinen tyttö yksin, ei puhu edes espanjaa), mutta auttavia ihmisiä löytyy maailman joka kolkasta. Ja niitä on onneksi enemmän kuin epämääräisiä hörhöjä, sillä vielä en ole ongelmiin joutunut.

Paraguayn raja-asemalla ei ollut ruuhkaa (ei ketään) ja rajatyypit taluttivatkin iloisen hymyn kanssa minut aina seuraavalle tiskille sanoen "tämä ei puhu espanjaa". Tehokkaan leimaussession jälkeen lähdin pyydystämään kadunvarresta uutta bussia Zika-virusinfolappu kädessä.

Olin säästänyt aiemman bussilippuni sillä tällä pitäisi päästä bussiterminaaliin saakka, mistä voisin ostaa lipun pääkaupunkiin. Nopeasti sain seurakseni hampaattoman purkanmyyjän. Yleensä en juttele epämääräisillä keski-ikäisille miehille, mutta nyt olin vilkkaalla kadulla keskellä kirkasta päivää, ja tiesin että bussini tulisi pian ja niinhän se tuli. Pääsin matkaamaan vielä samalla lipullakin. Täällä se minä vain hypin (ketterästi kuin norsu kaikkine kamoineni) paraguaylaisesta bussista toiseen ja rupattelen kadulla paikallisille miten kuuma täällä onkaan. Tämähän on helppoa! Maija 1 - Paraguay 0.

Mikä voisi mennä pieleen?

Saavun hyvissä voimissa Paraguayn pääkaupunkiin Asuncioniin. Löydän reissun tähän asti kauneimman hostellin (jossa respa puhuu englantia!) ja päätän lähteä kaupungille syömään ja nostamaan vähän rahaa. Löydänkin loistavan pastapaikan, jossa itse valitset raaka-aineet ja kokki valmistaa ne nenäsi edessä. En tiedä oliko osa erinomaisen maun salaisuutena se, miten vaikea se pasta oli saada siihen pannuun. Ainekset, lukuisat liha ja vihannesvaihtoehdot, olivat purkeissa näytillä ja sinun piti osata sanoa mitä haluat. Paljon mentiin "tuo vihreä tuossa sipulin vieressä" periaattella mutta onnistuinpas. Maija 2 - Paraguay 0.

Rahan saaminen automaatista osoittautuikin paljon vaikeammaksi tehtäväksi. Ehkä 15 automaatin jälkeen totesin että ei toimi. Ei mikään mukava tunne oudossa maassa, jossa et ole nähnyt kahden aasialaisen huonetoverin lisäksi muita turisteja. Olen kuitenkin Aasiasta saakka kantanut pientä hätävaradollarikäteiskassaa, jolle nyt tuli käyttöä. Tiukka budjetti toi kuitenkin oman haasteensa, sillä olen tottunut ostamaan sen jäätelön jos mieli tekee. Nyt jos meinasin juoda pullotettua vettä, saisi houkutukset jäädä kauppaan. Maija 2 - Paraguay 1.

Onneksi täällä Asuncionissa on paljon mieluista tekemistä, joka on vieläpä ilmaista: valokuvaus. Voi, miten paljon mielenkiintoisempaa on kävellä kaduilla, joilla tapahtuu niin paljon ettet tiedä mihin katsoisit (yleensä kuitenkin kannattaa katsoa jalkoihin, ellet halua pudota keskellä jalkakäytävää olevaan kuiluun, tai tien reunaan, jotta tiedät pidättää hengitystä, ellet halua tuupertua tyrmäävään aromiin joka lähtee päivän +40 asteessa seisseistä roskapusseista).

Olinkin kuvaamassa keskustassa, kunnes päätin poiketa joelle. Parin korttelin päässä minut kuitenkin pyäsytti slummi. Kiipesin slummin vieressä olevan kukkulan päälle ja räpsin innoissani kuvia. Voi miten mahtavia kuvia tuolta saisikaan. Riekalaiset pyykit narulla, lapset leikkivät kanojen kanssa... "Nälkäisen" näköinen miesjoukko jo vilkuttaa minulle kauempaa, mutta jospa ihan nopeasti oikeisen toiseen suuntaan tuon talon takapihan kautta.... Tämän "nerokkaan" ajatuksen juoksun kuitenkin katkaisee vartija/poliisi, joka äärimmäisen kohteliaasti tulee teititellen juttelemaan minulle. En ymmärtänyt puoliakaan mitä hän minulle sanoi, mutta ymmärrän kyllä yskän. Tajuan sen itsekin transsista herättyäni. Eikös se Zika aiheuta pienipäisyyttä?

Taidonnäyte teiden kunnossapidosta

Vietin Asuncionissa oikein mukavat pari päivää. Vähän meinasi vain juttuseuran puutetta olla, sillä täällä ei englantia puhuta ja turisteja ei ole. Aasialaisetkin viihtyivät hostellilla keskenään. Onhan sitä kaupungissa ihmisiä, mutta minun espanja on niin naurettavalla tasolla, että vielä en viitsi tosissani yrittää. Viimeisenä iltana kuitenkin törmäsin paikallisten suosimassa ravintolabaarissa paraguyalaiseen ammattilaisviulistiin, joka oli opiskellut kaksi vuotta Ranskassa ja puhui oikein hyvää englantia. Hänhän innostui kun sanoin itsekin olevani joku muuusikon tapainen. Juttu luisti mukavasti ja lauloimme sujuvasti yhdessä mm. Sibeliuksen Finlandiaa.

Asuncionista päätän lähteä Argentiinan rajalla sijaitsevaan Encarnacioniin. Bussiasemalla huomaan unohtaneeni kameran toisen akun ja sen laturin hostellille. Nopean laskutoimituksen jälkeen totean että on halvempi rällätä sunnuntailiksaisilla takseilla hakemaan ne, vaikka sillä uhalla, että myöhästyn bussista. No, bussista en myöhästy mutta ketuttaa silti, että siinä meni yhden nuukailupäivän budjetti. Maija 2 - Paraguay 2.

Encarnacionissa olenkin vain yhden kokonaisen päivän. Mukava pieni kaupunki, jossa suurimmat nähtävyydet ovat ranta, ja näkymä Argentiinaan. Täällä alkoi olla hieman reissuväsymyksen merkkeja ilmassa, mutta jospa se helpottaisi kun saisi vyötä vähän löysättyä.

Siellä siintää Arentiina ja toimivat pankkiautomaatit