"Levähtämässä" Buenos Airesissa

Huh huh.

Kyllä nyt tyttöä viedään. Paljon on ehtinyt tapahtua, kuten facebookin seuraajat tietävät. Tällä hetkellä kuitenkin palelen Puerto Natalesissa Chilessä. Huomenna lähdemme neljän-viiden päivän "W" trekille, jossa maisemien pitäisi olla mielettömät. Vielä ei ole telttaa eikä makuupussia, mutta eiköhän ne voi vuokra tästä kyläpahasesta.

En enää muistanut missä blogi oli menossa, vaan piti tarkistaa "uusin" postaus: olen kaksi maata ja yhden maanosan jäljessä. Uups. Koitetaanpas hieman kiriä.

Paraguaysta menin bussilla suoraan Argentiinan pääkaupunkiin Buenos Airesiin. Olin päättänyt linnottautua sinne ainakin viikoksi, sillä matkaväsymys oli alkanut painaa. Nyt pitäisi hetki hengähtää ja rakentaa jokin kodin tapainen, jotta jaksaa taas. Pari ensimmäistä päivää meni niin kuin suunnittelin. Löysin loistavan hostellin, söin hyvin ja kiertelin hieman nähtävyyksissä. Ensimmäisenä vuorossa oli hautausmaa, Cementerio de la Recoleta.

Kävi tuuri, sillä juuri kun löysin sen, portilta alkoi ilmainen englanninkielinen kierros. Opas kertoi tarinoita haudoista, rikkaista suvuista, tyyleistä ja kummituksista. Mukavaa kuunneltavaa, mutta oli aivan järkyttävän kuuma ja kun aurinko paistaa suoraan pään yläpuolelta, sitä on vaikea päästä pakoon.

Sitkeästi kuitenkin kävelin seuravaan kohteeseen: Malban taidemuseoon. En yleensä välitä museoista, mutta tästä olin kuullut paljon hyvää ja opaskirjakin suositteli sitä. Kyllähän sitä nyt yhdessä voi käydä hieman sivistämässä itseään.

Ja tällaista sieltä löytyi;

Tuijotin ja tuijotin. Mutta ei auennut. Entäs tämä sitten:

Ei, ei vieläkään. Luovutin melko nopeaan, ja menin paikkaan, josta oli helpompi nauttia: japanilainen puutarha.

Buenos Aires vaikuttaa todella eurooppalaiselta, Jotkut kadut näyttävät siltä kuin kävelisi Italiassa, ja ihmiset ovat pääosin valkoisia, vaikka ovatkin paikallisia. Kuitenkin kaduilla soi lattari musiikki, puistoissa tanssitaan tangoa, viini virtaa ja veri tirskuu pihveistä.

Huonetoverit La Bocassa

Kuten aiemmin mainitsein, pari päivää meni kuin suunnittelin. Kurssi kuitenkin vaihtui, kun osallistuin hostellin ilmaisille tangotunneille. Tapasin paljon huippua porukkaa, istuttiin paljon ravintoloissa, juotiin liikaa viiniä, tanssittiin jalat kipeiksi ja syötiin puoliraakoja pihvejä. Riossa oli menossa kuuluisat karnevaalit, jotka levisivät koko Etelä-Amerikkaan, niin myös Buenos Airesiin. Hauskaa oli, mutta näinänä päivinä valokuvat valitettavasti muuttuvat julkaisukelvottomiksi.

Ainoa kuva minusta koko aikana

Buenos Aires on mahtava kaupunki. Todella eläväinen ja mielenkiintoinen, muttei liian eksoottinen. Ehdottomasti yksi lempikaupungeistani.

Siellä kuitenkin reissuuni tuli pieni odottamaton mutka. Tapasin hollantilaisen Emilien ja yritin suostutella häntä tulemaan seuraksi Uruguayhin. Hostellilta järjestettiin päivän kestäviä lauttamatkoja, jotka kuulostivat mukavilta ja helpolta. Hän sanoi haluavansa, mutta ei voi kun yrittää päästä laivaan Antarktikselle, joka lähtee tiistaina. Lippua ei vielä ole, mutta yrittää saada viimehetken tarjouksia Ushuaian satamasta. Vitsillä heitti perään, että haluanko minä tulla hänen seuraksi. Viisi sekuntia mietein ja sanoin tulevani. Kaksi päivää myöhemmin olimme jo koneessa matkalla maailman eteläisimpää kaupunkiin, Ushuaiaan.