Hakuna Matata: Siem Reap ja Butterfly tour

Bussimatka Phnom Penhistä Siem Reapiin oli kyllä mielenkiintoinen. Olin kuullut, että Kambodzan tiet eivät ole parhaimmasta päästä, mutta tämä oli kyllä jotain aivan kamalaa. Kuoppaisella hiekkatiellä oli siellä täällä korkeita asfalttiläikkiä ja paikoitellen sillä pystyikin ajamaan maksimissaan 20 km/h. Bussi rämisi ja paukkui, mutta pysyi kuitenkin ehjänä. Kymmenen tuntia siinä lopulta meni paikallisen vauvan nukkuessa puoliksi minun sylissä.

Siem Reapin kaupunki on kyllä ihan erilainen verrattuna muuhun Kambodzaan. Tämä kuitenkin varmaankin johtuu Angor Watin temppelialueesta, joka tuo tänne laumoittain turisteja. Keskustan kadut ovat täynnä länkkäriravintoloita, huomalaisia turisteja ja ylihinnoiteltuja hierontapaikkoja.

Tuk tuk? Lady! Where you go? Angor wat?

Löysin kuitenkin paikallista menoa yhdestä ruokahallista. Haju oli aivan kamala ja lattia oli todella likainen. En edes halua tietää minkä päältä sitä tuli käveltyä.

Kalaa

Lihaa

Vihanneksia

Varasin hostellilta Evan suositteleman pyöräretken maaseudulle. Butterfly tourissa paikalliset yliopisto-opisekelijat vievät turisteja pyöräretkelle lähikylään, kertovat miten ihmiset elävät siellä ja harjoittelevat samalla itse englantia. Seurakseni sain amerikkalaisen Wintan ja vanhan tutun Audreyn, johon törmäsin sattumalta hostellillla.

Oppaamme Sam. Nyt minulla on kambodzalainen Facebook kaveri :)

Yleensä en hirveästi historiasta välitä, mutta kambodzan historia on kyllä todella milenkiintoista. Olenkin lukenut täällä Khmer Rougen hallinnosta selvinneen tytön tarinan First they killed my fater. Kirjassa Loung Ung on viisi vuotias tyttö ja kertoo perheensä kohtalosta. Se oli järkyttävää luettavaa, mutta suosittelen kyllä, jos kiinnostaa tietää millaista täällä on silloin ollut. Kirja löytyy minun ansiostani Kannuksen kirjastosta, joka minulle sinne ystävällisesti tilattiin. Kirja on kylläkin englanniksi, mutta todella helppolukuista. Jokainen joka on lukioenglannin selvittänyt, taatusti pystyy lukemaan sen.

Kirjan vuoksi Kambodzassa liikkuessa en voi olla ajattelematta paikallisten elämäntarinoita. Kidutuksista ja pakkotyöstä ei tosiaan ole kuin 35 vuotta, joten moni täällä asuvistaa ihmisistä on elänyt silloin. Pyöräretkemme enisimmäinen pysäkki oli taloon, jossa perhe oli selvinnyt Khmer Rougesta tekemällä taidokkaita koreja. Heitä ei alistettu raskaaseen pakkotyöhön, vaan he tekivät hallitukselle koreja kaiket päivät. Sam opetti meille mitä tehdään ja sanotaan, kun vieraillaan kambodzalaisessa kodissa ja kyseli, mitä tiedämme Khmer Rougen hallintakaudesta. Minä kerrankin tiesin kaikki vuosiluvut ja osasin hikkenä vastata kaikkiin kysymyksiin!

Kylätie

Jatkoimme pyöräilyä kylän läpi markkinoille, jossa Sam syötti meille kummallisia hedelmiä ja muita paikallisia erikoisuuksia. Markkinoilla oli ihan eri tunnelma mitä aikaisemmilla markkinoilla, joissa olen käynyt. Tämä oli tosi pieni ja nuhjuinen ja siitä vaistosi, ettei se ole montaa turistia nähnyt. Täällähän ei ole mitään ruokakauppoja, vaan paikalliset myyvät viljelyksiään muille voidakseen itse ostaa mitä tarvitsevat.

Audrey juo jotain mikä näyttää ihan kuravedeltä. Se oli kuitenkin tosi hyvää!

Isäntä tuo vaimolleen lisää myytävää

Jotain kummallisia paistettuja banaaneja. Pahaa oli, mutta pakkohan se oli syödä.

Koululmatkalla. Kaikki kambodzalaiset lapset käyvät koulua. Kyläläiset ovat farmareita, joten kaikki lapset eivät kuitenkaan ehdi töiltänsä yhtä usein kuin toiset.

Yksi pysäkki oli "nuudelitehdas". Tällä tehtaalla nainen osti torilta riisiä, jonka hän keitti, murjoi, hautoi ja hakkasi sitä, kunnes lopulta puristi ristikon läpi saadakseen riisinuudelia. Päivässä hän tuottaa nuudelia myyntiin sen verran, että pystyy elättämään itsensä.

Nuudelitehdas nainen ja hänen kotinsa. Toivotti pitkää ikää ja Jumalan siunausta.

Ujo poika piilossa pahvilaatikossa.

Viimeinen pysäkki oli riisiviinitehtaalla. "Ammattilaiset" lepäilivät riippumatoissa, kun Sam selitti meille valmistusprosessia ja maistelimme valmista tuotetta.

Riisiviini on niin halpaa, että sen myymisestä jää tappiolle. Rahat elämiseen viinin keittäjät saavat sian lihasta. Viinin keittoprosessista alkoholia sisältävä käyttökelvoton ylijäämäriisi syötetään sioille, josta ne humaltuvat. Humalaiset siat sammuvat, ja kun ne heräävät, ne syövät lisää ruokaa krapulaansa ja sammuvat uudestaan. Näin ne vain syövät ja nukkuvat, ja omistajat saavat lihavia sikoja myytäviksi. Kilo sianlihaa maksaa 2,5 dollaria.