"Parempi tappaa viattomia kuin säästää yksi syyllinen"



Koh Rongin paratiisista palasimme karuun todellisuuteen Phnom Penhissä. Kambodzalla nimittäin ei ole kovinkaan valoisa historia.

 

Kambodzan sisällissota päättyi 1975. Sodan loppumisen riemu kuitenkin päättyi lyhyeen, kun Khmer Rouge -liike kaappasi vallan. Liikkeen tavoitteena oli saada aikaan kommunistinen maatalousyhteiskunta. Kaikki kaupungit tyhjennettiin ja ihmiset kuljetettiin maaseudulle asumaan yhteisöihin ja määrättiin pakkotöihin. Kaikki yksityisomaisuus ja kulttuuri kiellettiin, raha lakkautettiin ja valtion nimeksi vaihdettiin "demokraattinen Kamputsea".

 

Liikkeen pahimmat viholliset olivat sivistyneet ja koulutetut ihmiset, kuten lääkärit, insinöörit ja opettajat, ja heidät tapettiinkin surutta. Jopa silmälasit, politiikasta puhuminen ja niskurointi olivat riittävä syy vangitsemiselle. Phnom Penhin julkisia rakennuksia muutettiin vankiloiksi, joista kuuluisin lienee S-21, joka nykyään tunnetaan Tuol Slengin kansanmurhamuseona, jossa myös me kävimme.

 

 



 

Aiemmin lukiona toimineet rakennukset muutettiin vankiloiksi ja kidutuskammioiksi. Ihmisiä kidutettiin, kunnes ne tunnustivat kuuluneensa vaikka CIA:han, vaikkeivat edes ymmärrä mitä se tarkoittaa. 

 

Vankilan säännöt. Et saa itkeä, kun sinulle annetaan sähköiskuja.

Kaikki vangitut dokumentoitiin tarkasti. Joistakin oli kuva myös kidutuksen jälkeen, mutta säästän teidät niiltä.



Pihalla oleva jumppateline oli muutettu kidutuskäyttöön. Kädet sidottiin selän taakse, mistä uhria roikotettiin. Kun hän menetti tajuntansa, uhri herätettiin kastamalla pää puomin alla olevaan likavesisaaviin, jonka vettä käytettiin peltojen lannoittamisesen. Näin kiduttamista voitiin jatkaa edelleen.



22 000 ihmistä kidutettiin vankilassa kuolleeksi, mutta suurin osa kuitenkin kuljetettiin Killing Fieldseille, Kuoleman kentille teurastettavaksi. Myös naiset ja lapset. Ihmisiä kuljetettiin rekkalasteittain kentille, joissa heidän piti itse kävellä joukkohaudan reunalle. Ihmiset tapettiin yleensä kovalla iskulla päähän tai muulla edullisella tavalla esimerkiksi kirveellä. Luoteja ei tuhlattu.

Vierailimme kuuluisimmalla Choeung Ekin kuoleman kentällä. Alueella ei ole mitään varsinaisia rakennuksia, vaan kiersimme audio guiden kanssa 19 pisteen rastiradan, jossa kullakin pisteellä kerrottiin, mitä missäkin oli tapahtunut. Lisäksi kuultiin myös uhrien tarinoita ja kokemuksia. Kierros oli todella hyvä ja todella toden tuntuinen, sillä nauhurista paikalliset puhuivat englantia kambodzalaisella aksentilla.

Eva kuuntelemassa selvinneiden kertomuksia

Joukkohaudan reunalle ripustettuja rannenauhoja

Puu, jota vasten lapset hakattiin kuoliaiksi

Piti oikeasti varoa. Maassa pystyi näkemään myös uhrien vaatteita.

Tähän puuhun ripustettiin musiikkilaitteet, jotka peittivät uhrien tuskanhuudot.



17 kerrosta uhrien pääkalloja. Jokaisessa oli värillinen tarra, josta pystyi päättelemään, miten uhri oli tapettu.

Khmerien valtakausi loppui, kun Vietnam sai tarpeekseen heidän jatkuvista hyökkäysyrityksistä ja valtasi Phnom Penhin tammikuussa 1979.

Valtavaa tuhoa oltiin kuitenkin keritty saada aikaan. Noin neljäsosa kambodzan väestöstä eli noin 2 miljoonaa ihmistä sai surmansa. Satoja tuhansia kuoli vankiloissa ja leireillä, mutta suurin osa ihmisistä kuoli nälkään, sairauksiin ja pakkotyöhön. Ja tästä kaikesta on vain 35 vuotta. Khmer liikkeen johtajia tuomitsemaan nimetty tuomioistuin perustettiin vasta 2005 ja ensimmäisiä johtajia tuomittiin vankeuteen vuonna 2010. Liikkeen näkyvin johtohahmo Pol Pot kuitenkin kerkesi kokea luonnollisen kuoleman vuonna 1998 72 vuoden iässä.

Miksi tästä ei tiedetä Suomessa mitään? Kouluissa historia tuntuu keskittyvän vain Euroopan historiaan. Tai kuinka moni muistaa kuulleensa uutisista, että vihdoin Kambodzan kansanmurhien johtajia on tuomittu? Jännä huomata miten paljon media voi vaikuttaa siihen mitä ihmiset tietävät ja mitä eivät.

Karua tekstiä, mutta maailma on paha paikka. Loppukevennykseksi kuvia tuk tukin kyydistä.

Kotkotus vielä kuului kun tämä kuljetus kaahasi ohi. On tuoretta lihaa.

Tämä raukka ei ole varmaan aikaisemmin valkoista ihmistä nähnyt.

Happy driver

Ja tuk tuk selfie!