Fraser Island

Lähdimme Teemun kanssa päiväretkelle Fraser Islandille, jonne on Hervey Baysta noin puolen tunnin lauttamatka. Fraser Island on 122 km pitkä ja keskimäärin 24 km leveä hiekkasaari. Hervey Bayn edustalla meren pohjasta on noussut vulkaanisen toiminnan vuoksi kalliota, johon meressä kulkeutuva hiekka kerääntyy. Erikoista Fraserissa ei ole vain se, että se on maailman ainoa hiekkasaari, vaan myös se että se on maailman ainoa paikka, jossa sademetsä kasvaa hiekasta. Saari on kehittänyt todella tehokaan ekosysteeminsä ja maahan pudonneet lehdet hajoaa ravinnoksi muutamassa kuukaudessa, mikä normaalisti kestää vuosia.

Saarella ei saa ajaa millään muulla autolla kuin nelivedoilla, sillä myös kaikki tiet ovat hiekkaa. Ei siellä kyllä millään muulla pääsisi liikkumaankaan. 

Valitsimme matkanjärjestäjäksi Unique Fraserin, joka on pieni perheyritys. Meidän porukaan kuului kaksi jeeppiä, joissa molemmissa oli ammattilaiskuski ja viisi matkustajaa. Meidän jeepissämme oli vielä aborginaaliopas, sillä saari on näille Australian alkuasukkaille pyhä paikka. 

Unique Fraser oli loistava valinta! Molempien autojen kuskit (mies ja vaimo) olivat huippu tyyppejä eivätkä he voineet jäädä hiekkaan kiinni. He myös tiesivät miten tehdä meidän päivästä mahdollisimman tehokas, jotta ehdimme nähä enemmän kuin muut. He esimerkiksi tiesivät juuri oikean ajan ajaa autolauttaan, että pääsemme ajamaan siitä ensimmäisenä pois ja olisimme jo kaukana menossa, kun muut turistit vasta jonottavat pääsyä bussiin.

Pelkkä saarella ajaminenkin oli älyttömän hauskaa. Saaren hiekkatiet eivät olleet mitään Rekilän perän metsäautoteitä, vaan pölisevää ja kuivaa hiekkaa saattoi sademetsän keskellä olevalla tielä olla puolikin metriä. 

Ensimmäinen pysäkki: haaksirikkoutunut laiva. Vuonna 1935 laiva ajautui matalikkoon myrskyssä ja on ollut paikoillaan siitä saakka. Joka vuosi se vajoaa 5 cm syvemmälle hiekkaan.

Fraserin moottoritie, nopeusrajoitus 80 km/h

Maisemaa Indian Headistä

Minun lempipaikakseni saarella olivat champange poolssit. Lähellä rantaviivaa on kivikkoa, johon muodostunut luonnon omia porealtaita. Vesi on ihanan lämmintä, tyyntä ja juuri sopivan syvää. Kun tarpeeksi iso aalto pamahtaa kivikko vasten, vaahtopäät yltävät altaaseen ja tuovat siihen pehmeän vaahdon. Maailmalla olen nähnyt paljon siistejä altaita, mutta täällä oli ihanan rauhallista, sillä täällä ei ollut ketään muita kuin meidän porukka.

Ruoka reissulla oli todella hyvää. Aamulla ennen lauttaan pääsyä olimme käyneet lihakaupassa ja leipomossa ja saimme tehtyä lounaaksi tuhdit ja tuoreet sämpylät. Juomaksi sai teeman mukaisesti kuoharia. Ihanan luksusta.

80 dollarilla olisi saanut 15 min näköalalentoja. Muutama vuosi sitten voimassa oli tarjous, että jos nainen oli lennolla topless, sai lennon puoleen hintaan ja jos oli kokonaan alasti, lennnon sai ilmaiseksi. Joku mies oli kuitenkin valittanut, että jos hän on ilman paitaa, miksei hän saa samaa alennusta kuin hänen vaimonsa. Tämän jälkeen tarjous ei ole enää ollut voimassa.

Teemun lempipysäkki oli Lake McKenzie. Järvi sijaitsee yhdessä saaren korkeimmassa kohdassa, joten sinne ei virtaa mitkään purot, vaan järvi on muodostunut täysin sadevedestä. Hiekka oli äärimmäisen pehmeää ja vesi todella kirkasta ja puhdasta. Vesi oli myös juomakelpoista ja se maistuikin paljon paremmalle kuin hanavesi.

Oli kyllä hieno päivä.

Juuri nyt olemme muuttaneet Queenslandin kylmimpään kolkkaan, Stanthorpeen. Saimme kaikki neljä nimittäin työpaikan omenafarmilta ja nyt seuraavat 3-4 kuukautta pakkaamme täällä omenoita. Jos meillä pää kestää työskennellä täällä 88 päivää, meidän on mahdollista saada Austraaliaan toinen vuoden mittainen työviisumi. Se ei kuulosta yhtään hassummalta, kun selailee kuvia Suomen vappusäästä.