Inka jungle trek ja Machu Picchu

Toivottavasti saan anteeksi tämän blogihiljaisuuden julkaisemalla megapostauksen Inka Jungle trekistä, jonka varasin vuoristokaupunki Cuscosta. Trekki kesti kolme yötä ja neljä päivää. Viimeisenä päivänä olisi tietysti retken kohokohta, vierailu Machu Picchulla.

Ensimmäisen päivänä oppaamme Edgar haki minut ja neljä muuta reissaajaa pikkupakulla hostellilta kohti Abra Malagaa. Sieltä retki alkoi alamäki pyöräilyllä. Taisimpas tehdä oman korkeusennätykseni, nimittäin nyppylä sijaitsi 4350 metrin korkeudessa. Laskettelimme pyörillä mutkaista vuoristotietä alas niin lujaa kuin pää vain kesti ihan mielettömissä maisemissa.

Meillä oli hyvä porukka koko trekin ajan. Esimerkiksi kun kesken pyöräilyn piti pysähtyä vuorilta tippuneiden kivien vuoksi, brasilialaiset miehet opettivat tytöille salsaa paikallisten kuvatessa vieressä.

Pyöräilimme alas 1250 metriin pieneen Santa Marian kylään, jossa söimme lounasta. Sieltä kipusimme metsässä tunnin ajan ylämäkeä pieneen farmariperheen taloon, jossa vietimme ensimmäisen yön.

Lauran kanssa auttamassa talon emäntää kokalehtien poimimisessa

Takapihan banaanit saivat vielä kypsyä, mutta iltapalaksi söimme passion hedelmiä ja mandariineja suoraan puusta

Maisema terasssilta

Uuvuttavan päivän jälkeen olimme sikeässä unessa jo ennen kahdeksaa ja kaikki olivatkin hereillä jo ennen kuutta. Aamulla olikin hyvin aikaa laittaa inka sotamaalaukset naamaan ja lähteä vuorille seitsemän tunnin vaellusosuudelle!

Kaulassa äkäisen hyttysen pisto

Meidän jengi: brasillialainen Viktor, irlantilainen John ja sveitsiläinen Laura. Olimme onnekkaita kun meitä oli vain neljä. Yleensä trekillä on kuulemma 10-12 henkilöä.

Pääsimme nopeasti pois metsän keskeltä vuorenrinteessä olevalle polulle, joka on osa alkuperäisstä Inka treiliä. Kyllähän noissa maisemissa kelpasi tepastella.

Urubamba joki

Välipaloja ei tarvinnut kantaa mukana, vaan ne pystyi poimimaan matkalla. Tässä Edgar mangopuussa.

Ennen trekkiä oli huolissani ilmasta. Cuscossa nimittäin saitoi joka päivä ja säätiedotus lupasi sadetta seuraavalle kymmenelle päivälle. Trekillä paistoi kuitenkin aurinko joka päivä, eikä sadeviittaa tarvinnut kaivaa laukusta lainkaan. Poltin korvani.

Lounaan jälkeisellä siestalla riippumatossa. On kuulkaas hemmetin hyvät kengät: säänkestävät Salomonin speedcross3. Ostin ne vain viikkoa ennen reissuun lähtöä ja ovat palvelleet erinomaisesti.

Päivän mittaan laskeuduimme pikkuhiljaa vuorenrinnettä alas joelle, jonka vartta kävelimme iltapäivällä. Seitsemän tunnin vaeltamisen jälkeen pulahdimme ansaitusti kuumaan lähteeseen, jossa lilluimme tunnin verran ennen autokyytiä Santa Teresaan, jossa vietimme toisen yön pienessä hostellissa.



Illalla lähdimme muiden trekkausryhmien kanssa muutamille drinkeille ja sieltä tanssimaan. Tunnelma oli kuin Alppien afterskissä konsanaan. Täällä ei kuitenkaan tanssittu laskettelumonoissa kultaiset Rolexit ranteissa, vaan jaloista löytyivät massiiviset vaelluskengät ja ulkoiluhousut.

Seuraava aamu alkoi ziplainailulla. Jotka eivät olleet blogin matkassa vielä viime vuonna, ziplainailu on vaijerin ja valjaiden varassa lentämistä vuorelta vuorelle. Kokemus ei ollut yhtä hieno kuin Laosissa mutta hauskaa kumminkin. Varsinkin kun seurana oli korkeanpaikankammoinen John.

Ziplainailun jälkeen kävelimme kolmisen tuntia junarataa pitkin kohti Aguas Calientesin kylää, joka sijaitsee Machu Picchun juurella.

Kolmas päivä oli kevein, mutta silti vaellus alkoi tuntua jaloissa. Neljäntenä päivänä herätyskello soi puoli viideltä. Kylästä Machu Picchulle oli vielä melkoinen kiipeäminen ja päätinkin mukavuudenhaluisena maksaa $12 bussikyydin perille tunnin portaiden kipuamisen sijaan. Paras $12 dollaria jonka olen ikinä tuhlannut.

Machu Picchu heräämässä uuteen päivään

Olimme Machu Picchulla jo kuuden aikaan aamulla. Vuoret olivat vielä usvan peitossa eikä eteensä nähnyt paria metriä kauemmas. Oppaalla olikin hyvää aikaa kertoa historiaa.

Machu Picchua alettiin rakentamaan vuonna 1440 ja se hylättiin espanjalaisten saavuttua Peruun 1532. Täyttä varmuutta ei ole miksi se on siellä ja mihin tarkoitukseen sitä on käytetty. Machu Picchulta löytyy kuitenkin alttareita ja temppeleitä. Se tiedetään että inkat olivat taitavia astronomeja ja fyysikkoja. Hawailainen tutkija löysi Machu Picchun vuonna 1911, mutta silloin siellä asui jo kaksi paikallista perhettä jotka muistaakseni tulivat asumaan pikkuruisiin taloihin vuonna 1908.

Aamulla rauniokaupunki oli todella taianomainen usvan pikkuhiljaa hälvetessä. Kameraan tulikin kuvia oikein mukavaa tahtia.

Koko alue oli valtavan kaunis ja siellä olisi helposti voinut viettää koko päivän. Vietimmekin siellä lopulta varmaankin seitsemän tuntia.

Machu Picchulta lähtee useita eri inkapolkuja kauemmaksi vuorille eri viljelyksille. Mekin vaelsimme vielä aulueen sisällä inkasillalle ja auringon portille. Alkuperäinen inkatreili onkin yksi näistä poluista. Osa niistä on kuitenkin melko vaarallisia. Yksi poluista suljettiin 2000-luvulla kun kaksi australialaista tippui jyrkänteeltä alas. On kyllä helppo kuvitella miksi. Katsokaa nyt vaikka tuota siltaa:

Tämä polku oli kuitenkin turvallinen. Kapea kylläkin mutta ei siitä tippua voinut jos jalkoihinsa katsoi.

Aurinkoportilla. Kaukanna siintää Machu Picchu

Mielettömän hieno vaellus ja uskomaton Machu Picchu! Koko lystillä hintaa oli $240. Se sisälsi kaikki kuljetukset, oppaan, aktiivteetit, ruuat ja pääsyliput. Vain juomat piti kustantaa itse.